Piikkiön kirkon ja kirjaston välille rakentuu yhden päivän ajaksi Lohdutusten polku. Polku on syntynyt yhteisödiakonian työntekijän Paula Kangasniemen ideasta ja tarkoitettu kaikille vaikeita hetkiä elämänsä varrella kokeneille.
Alun perin ajatuksena oli tehdä polku kiusaamista kokeneille, mutta teema laajeni matkan varrella.
– Nuorilta tuli toive, ettei otsikkoon saa missään nimessä laittaa kiusaamissanaa, koska se on niin leimaava, Kangasniemi perustelee.
Kiusaaminen sanana yhdistetään helposti koulukiusaamiseen, mutta kiusaamista on myös aikuisten välillä. Ahdistelu, nimittely, rasismi, mustamaalaaminen ja ulkopuolelle jättäminen ovat Kangasniemen mukaan kaikki kiusaamista. Hän uskoo, että Lohdutusten polku koskettaa tavalla tai toisella meistä jokaista.
Omaan tahtiin kulkien
Kangasniemi on järjestänyt Piikkiön seurakunnassa voimailtoja eri teemoista, muun muassa yksinäisyydestä ja isovanhemmuudesta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan halunnut ketään luennoimaan ylhäältä päin.
– Kiusaaminen on aiheena niin vaikea. Halusin, että jokainen voisi lähestyä aihetta omaehtoisesti ja kokea asiat omalla tavallaan. Aina ei tarvitse puhua. Kirkko voi myös antaa tilan, jossa voi kokea jotakin yhteistä, Kangasniemi ajattelee.
Kangasniemi on kerännyt polun varrelle lohduttavia sanoja muun muassa arkkipiispa Tapio Luomalta , piispa Mari Leppäseltä ja muilta kirkon työntekijöiltä.
Piikkiön yhtenäiskoulun viidesluokkalaiset ovat tehneet kirkkopuistoon julisteita ja Raision lukiolaisilta on kerätty voimabiisien sanoituksia. Pieniltä koululaisilta Kangasniemi on pyytänyt ajatuksia siitä, mikä tekee iloiseksi.
Kirkkoon on tulossa tapahtuman ajaksi kynttilävalaistus, lepopaikkoja ja vilttejä. Valkokankaalle heijastetaan läänintaiteilija Annika Dahlstenin Yöperhonen -animaatio ja lohdun sanoja. Suurena apuna tapahtuman järjestelyissä on ollut koulunkäynninohjaaja Marko Kupilainen , joka huolehtii tekniikasta. Tapahtumasta löytyy myös tietoa siitä, mistä vaikeita asioita kokeneet voivat saada tukea ja apua.
Tarkoituksena on, että ihmiset kulkevat polulla omaan tahtiinsa teoksia aistien ja itseä kuunnellen. Kirkkoon voi tulla vaan vaikka pysähtymään ja hiljentymään.
– Itse urheilen tosi paljon ja parhaat hyvän olon tunteet saavutan liikkuessani. Se on minulle luontainen tapa käsitellä ja jäsennellä asioita. Saan olla yksin ajatusteni kanssa, eikä kukaan ole tuputtamassa, Kangasniemi kuvailee.
”Otan syliin ja halaan”
Kiusaaminen osoittautui teemana vaikeaksi, eikä ammattilaistenkaan ollut helppo keksiä lohdun sanoja. Kangasniemelle jäi parhaiten mieleen erään retriittipapin sanat: ”Ehkä ottaisin vain syliin ja halaisin. Toivoisin, ettei kiusaamisen kierre jatkuisi.”
Toinen mieleen jäävä neuvo oli, että silloin, kun on paha olla, ei välttämättä kaipaa sanoja, jotka yrittävät piristää tai kohentaa mielialaa. Lohduttamista on myös se, että antaa toisen sanoa ääneen tunteensa eikä pyri mitätöimään niitä.
”Kun olen surullinen, haluan kuulla surullisia sanoja. Kun olen vihainen, haluan kuulla vihaisia sanoja. Sanojen avulla voin ilmaista tunteeni, ja se jo vähän helpottaa.”
Lohdutusten polku maanantaina 15.11. kello 10–18 Piikkiön kirkon ja kirjaston välillä.
