Tällaisia tärkeitä aiheita nostettiin esille maanantai-iltana Paimiosalin paneelikeskustelussa, jonka Paimionjoki-yhdistys ry järjesti yhdessä Paimion kaupungin ja Paimion Sähkömuseon kanssa. Kyseinen paneelikeskustelu oli osa Juntolan voimalaitos 100 vuotta -tapahtumapäivän kokonaisuutta.
Tilaisuuden alkajaisiksi Paimionjoen voimalaitosten entinen käyttöpäällikkö Mikko Tegel esitelmöi ansiokkaasti Juntolan voimalaitoksen historiasta. Kyseisestä aiheesta on artikkeli tämän Kunnallislehden sivulla 8.
Virtaamaa oltava
Paneelikeskustelussa pohdittiin muun muassa Paimionjoen vesivoimalaitosten nykyistä merkitystä. Tarkastelukulma oli ensi sijassa energiataloudellinen ja luonnonsuojelullinen. Isoin kysymys on, että voitaisiinko kenties joskus tulevaisuudessa patoja purkaa ja vesiä vapauttaa?
Kysymys oli kuitenkin niin suurta mittaluokkaa, ettei siihen uskallettu ottaa kovinkaan selväsanaisesti kantaa. Varovasti lausuttiin muutaman kerran sanat ennallistaminen, sekä luonto- ja biodiversiteettikato. Samalla puhuttiin ”ympäristövirtaamasta”, joka tarkoittaa joen ekosysteemin turvaamista tai palauttamista mahdollisimman luonnontilaiseksi.
Virtaaman on oltava riittävä, jotta joen ekosysteemin hyvä tila voidaan turvata.
Mutta mitä on ”mahdollisimman luonnontilainen” Paimionjoen kohdalla?
– Se on esimerkiksi sitä, että kuivuus ja veden vähyys eivät järkyttäisi tai kaataisi joen ekosysteemiä. Luontaisen tilaan palauttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sanoi erikoistutkija Saija Koljonen , Suomen Ympäristökeskuksesta.
Koljonen korosti myös, että joenvarren kuntien asukkaiden on itse ratkaistava, mitä he joeltaan haluavat. Ennen kuin tämä tiedetään, ei kannata ryhtyä kovin radikaaleihin toimenpiteisiin.
”Ojat tukkoon”
Luonnonvarakeskuksen Antti Iho valoi uskoa. Hän mainitsi kannustavana esimerkkinä Vantaanjoen, jonka pitkään jatkunut alennustila on tullut päätökseen. Fosforimäärät ovat puolittuneet ja taimenkin nousee jokeen.
WWF:n Samppa Vilhusen mielestä Paimionjoen kohdalla olisi aika tarttua kiinni ympäristövirtaama-velvoitteeseen.
– Palautetaan vesi, niin saadaan valtava määrä virtavesiympäristöjä, eliöitä ja kaloja, hän sanoi.
ELY:n kalastusbiologi Leena Rannikko totesi, ettei Paimionjokea oikein voi sanoa vaelluskalajoeksi.
– Mutta joki voi olla arvokas monella muullakin tavalla.
ELY:n vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen listasi joukon toimenpiteitä, joita kannattaa suosia myös Paimionjoella:
– Kuivatusjärjestelyt. Ojat tukkoon ja soiden ennallistamiset siellä, missä mahdollista. Luonnonmukainen ojitus. Tulvatasanteet. Valtakunnan tasolla ympäristölupajärjestelmän parempi kohdentaminen.
TOIMITTAJALTA
Asiallista, mutta vähän vaisua
Huippuluokan tutkijoita ja asiantuntijoita, hyviä, päivänpolttavia kysymyksiä, isoja haasteita.
Paimiosalissa oli maanantai-iltana erinomaiset eväät vilkkaalle ja mielenkiintoiselle Paimionjoki-keskustelulle. Tilaisuudesta jäi kuitenkin odotettua laimeampi jälkimaku.
Viisaita sanoja ja arvokkaita mielipiteitä kuultiin runsain mitoin, mutta jollakin tapaa keskustelu oli varovaista ja vaisua.
Keskustelutilaisuuksia voi verrata urheilutapahtumaan. Sähköä ja ”spirittiä” on joskus ilmassa huimia määriä, toisinaan ei mystisesti juuri lainkaan.
Maanantaina Paimiosalissa mentiin puolivaloilla.
Tilaisuudessa toisteltiin liikaa, kuinka laajasta ja vaikeasta asiakokonaisuudesta on kysymys. Ja kuinka kauan kestää että ylipäätään jotain tapahtuu, jos on edes tapahtuakseen.
Toki on niinkin, että henkilön – kuten esimerkiksi toimittajan – jolla ei ole luonnontieteellistä tai teknisen alan koulutusta, on vaikea pysyä perässä, kun käydään tiivistä keskustelua vesiensuojelun detaljeista, pohjapatojen mekaniikasta, vaelluskalojen kulkuyhteyksistä ja ”vesivoimalayksikön pitkän aikavälin taloudellisesta maisemasta”.
Mitä moninaisempi vyyhti, sitä pikemmin kansantajuistamisen tarve tulee vastaan.
PERTTU HEMMINKI
Panelisteina Paimion kaupungintalon Paimiosalissa olivat seuraavat henkilöt:
Erikoistutkija Antti Iho , Luonnonvarakeskus. Kalastusbiologi Leena Rannikko , V-S Ely-keskus. Johtava vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen , V-S Ely-keskus. Ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen , WWF Suomi. Erikoistutkija Saija Koljonen , Suomen Ympäristökeskus, etäyhteydellä. Asiantuntija Marja Rankila , Energiateollisuus ry.
Paneelin puheenjohtajana toimi Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala .
