Nykyään puhutaan paljon äitiyteen kohdistuvista vaatimuksista. Isät jäävät tässä keskustelussa sivuosaan, vaikka heidän roolinsa on muuttunut lyhyessä ajassa vähintään yhtä paljon.
1950-luvulla aikakauslehdissä ohjeistettiin naisia siistimään koti ja kattamaan pöytä valmiiksi, kun mies tulee töistä. Vielä minun lapsuudessani 1980-luvulla oli tavallista, etteivät isät osallistuneet synnytykseen, saati neuvolakäynneille. Harvassa olivat ne perheet, joissa mies olisi tehnyt puolet kotitöistä tai jäänyt töistä kotiin sairaan lapsen takia. Nämä ovat kaikki asioita, joita pidämme nykyään aika itsestään selvinä.
Vanhat, kuluneet sukupuoliroolit istuvat kehnosti 2020-luvulle, mutta elävät edelleen asenteissa ja yhteiskunnan rakenteissa. Kolmen lapsen yksinhuoltaja Ville Kouki toteaa osuvasti tässä lehdessä, ettei kyky huolehtia lapsesta ole kiinni sukupuolesta. Häntä harmittaa, että neuvolassa lapsen kuulumisia saatetaan kysyä edelleen automaattisesti äideiltä, vaikka isä olisi kotona lapsen kanssa.
Paljon puhutaan siitä, että vanhemmat ovat tasaveroisia. Käytännössä nykyinen perhevapaajärjestelmä kuitenkin ohjaa päävastuun lapsesta naiselle, sillä nykyisin äitien osuus ansiosidonnaisesta vanhempainvapaasta on suurempi kuin isän.
Tulevien isien ja äitien elämää mullistaa ensi vuonna voimaan astuva perhevapaauudistus. Sen tarkoituksena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken. Vanhemmista tulee siis yhteiskunnan silmissäkin yhtä tärkeitä. Samalla toivottavasti sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työelämässä paranee.
Kokemuksesta sanon, ettei pienen lapsen kanssa kotiin jääminen ole aina yhtä juhlaa, mutta se on ehdottomasti etuoikeus. Sitä ei pitäisi tarkastella pelkästään siitä näkökulmasta, kummanko vanhemmista on taloudellisessa mielessä järkevämpää jäädä kotiin. Vauvavuoden aikana tutustuin lapseeni, mutta opin myös valtavasti itsestäni. Pieni lapsi ei arvota vanhempiaan, vaan kääntyy automaattisesti sen puoleen, joka on saatavilla.
Vauvan kanssa kotiin jääminen tuntuu todennäköisesti joistakin miehistä yhtä houkuttelevalta kuin synnytyssali minun isästäni 1980-luvulla. Tässä voi käydä kuitenkin niin, että parinkymmenen vuoden päästä tuntuu hassulta, jos isä ei jäisi vauvan kanssa kotiin.
Sunnuntaina juhlitaan ansaitusti isiä! Onnea!
