Hiukan on avuton ja ikävä tunne, kun hyvistä aikeista ja päätöksistä riippumatta loppuvuotta varjostaa sellainen ”teet niin tai näin, aina väärinpäin”- tunne.
Mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä enemmän tyrkyllä on ajatuksia ja ideoita siitä, miten joulua pitäisi valmistella ja viettää. Eilen ärsyynnyin kun Lahja lapselle-konsertissa glitter-juontaja totesi, että ”älkää suorittako joulua”.
Omassa lapsuudessani joulu oli varsin vaatimaton, mutta aina siihen kuuluivat pienet paketit. Ei montaakaan, mutta kauniisti paketoituja. Se oli aikaa kun koulun joulujuhlan jälkeen sai paperipussissa piparin, omenan ja ehkä sellaisen paperisen kauniin muistikuvan. Sekin tuntui niin hyvältä.
Kaipaan siis lahjojen antamista ja saamista, ilman että sitä säestää syyllisyys tai tunne, että lahjominen on jotenkin liikaa.
Joulun ”oppaissa” suitsutetaan, että kukin tehkööt ja viettäkööt joulua omalla tavallaan. Mutta samaan aikaan jouluhankintoja ja myös lahjojen hankintaa säestää jo se, että pitäisi löytyä perustelut ja jonkinmoinen oikeutus ylipäätään hankkia. Pitää tehdä ympäristöystävällisiä valintoja ja tietenkin läheltä. Pitäisi ajatella globaalisti. Tavarapaljous on ongelma, tuloerot ovat ongelma. Lapsiperheköyhyys todellisuutta.
Ymmärrän hyvin, että kauppiaita närästää, kun jopa ”älä osta mitään- päivä on tyrkätty lähelle joulua. Elinvoimainen talous nimittäin tarvitsee sitä, että kulutetaan. On tosiaankin eri asia miettiä, miten ja mitä.
Eli jouluna antamisen ja auttamisen pitäisi tuntua hyvältä, mutta nyt sitä höystää liika syyllisyys.
Olimme turkulaisessa kauppakeskuksessa ostamassa ketjuliikkeestä lahjakorttia tuntemattomalle teinille eli hyväntekeväisyyteen. Toive oli ymmärrettävä, mutta sitten pysähdyin syyllistymään: päädynkö nyt hyväntekeväisyyden nimissä tukemaan epäeettistä tuotantoa jossain Pakistanissa? Ehkä peräti lapsityövoiman käyttöä?
Syödäkin pitäisi vain kotimaista ruokaa ja sen pohjalta perinteinen joulupöytä edelleen pitkälti rakentuukin. Mutta sitten meitä taas tuupattiin: menivät julistamaan ”liiallisen lihankulutuksen” vuoden turhakkeeksi! Pitääkö siitäkin syyllistyä, että joulupöytään perinteisesti on kuulunut kinkku?
Kyllä nyt unohdettiin, että todella monessa perheessä ruokavalio on jo luonnostaan muuttunut kasvispainotteisemmaksi. Häijy veto ajankohtaan nähden, ja varsinkin kun koko syksyn olemme saaneet kuulla, miten ahtaalla maatalous ja kotimainen ruuantuotanto on.
Aika monta suklaarasiaa on jo mennyt lanteisiin, siitäkin voin samantein syyllistyä.
Taina Tukia
