Varmaankin myös se 40-vuotias Jonne, joka on mukana tosi-TV:n Nakuna Malediiveilla -sarjassa, haluaa kiihkeästi ”olla jotakin”. Onnistumisen tunnetta ruokkii huurteinen Mojito etusormen ja peukalon välissä. Onhan se hiukan infantiilia, mutta silti ok, jos se tuo hänelle hyvää mieltä ja itsevarmuutta.
Mutta sääliksi käy tämän päivän ylioppilaita ja nuoria aikuisia, joiden on jatkuvasti käytävä keskinäistä taistelua opiskelu- ja työpaikoista. On olemassa kokonainen laaja ammattikunta, joka sparraa ja kurssittaa nuoria aina vain kovempiin suorituksiin ja rekrytointeihin.
Erotu joukosta! Älä ole näkymätön! Mutta mitä siitä seuraa, kun jokainen haluaa erottua joukosta? Eikö lopputulos ole koko lailla plus miinus nolla?
Lieneekö paljonkaan järkeä yrittää olla puoliväkisin mielenkiintoinen ja mahdollisimman yksilöllinen persoona.
Mutta siihen kuitenkin pyritään. Joku rakentaa puimaladossa helikopteria. Toinen harrastaa vuorikiipeilyä. Kolmas soittaa syyrialaista balalaikkaa.
Aika harva tulee miettineeksi, että jokainen voi ”tulla joksikin” muullakin tavoin kuin juontajana, huippu-urheilijana tai jonkinlaisena yleis-komeljanttarina. Eli ihan vaan omana itsenään, tavoittelematta kuuluisuutta tai laajaa kansansuosiota. Se on pitkä, oikeastaan elinikäinen prosessi, mutta arvatenkin palkitseva.
Kyse ei ole siitä, että ihmisen pitäisi kehittyä salaviisaaksi itserakkaaksi neroksi, vaan että asioita tarkkaillessaan ja hiljaisesti pohtiessaan ymmärtäisi paremmin maailmanmenoa. Sen päällimmäistä turhuutta, mutta ennen kaikkea sitä, mikä on tärkeää ja vaalimisen arvoista ydintä.
13-vuotiaana tuumailin, että voisin joskus työskennellä The Washington Postissa ja setviä kansainvälisiä salaliittoja ja asekauppoja. No, toki Sauvon kunnanvaltuustonkin päätökset ovat ajoittain mielenkiintoisia.
Sitä paitsi on ollut vapauttavaa ymmärtää, että pienissä ja suurissa kunnissa – kuten myös pienillä ja suurilla lehdillä – on mielenlaadultaan ja älykkyysosamääriltään jokseenkin identtiset lukijat.
Mutta universaali eriskummallisuus on yhä se, että vaikka ihminen haluaa olla isosti yksilö, hiihtää hän silti enimmäkseen kulloisenkin laumanjohtajan kannoilla.
Perttu Hemminki
