Useampi meistä alkaa haaveilemaan eläkepäivistä, kun vuosirenkaita on mittarissa kuusikymmentä. Sauvolainen Kirsi Taskinen on poikkeus, sillä hän sai patentti- ja rekisterihallituksesta yrityksensä perustamispaperit samana päivänä kun täytti pyöreitä.
– Olen leiponut koko sen ajan mitä olemme Sauvossa asuneet, eli 20 vuotta ja monta vuotta pohtinut asiaa. Yrittäjänä toimiva mieheni on useasti kannustanut minua perustamaan yrityksen. Nyt tuli sellainen olo, että täytyy kokeilla. Ei tässä niin montaa vuotta ole enää eläkepäiviin, niin ehkä sitä pysyy kunnossa, kun tekee koko ajan jotain.
Taskinen on toiminut perhepäivähoitajana 18 vuotta ja päivät kuluvat nyt kolmen vaippaikäisen parissa.
– Herään ennen viittä ja sen jälkeen napsautan kahvin päälle ja lähden koirien kanssa lenkille. Lenkin ja kahvin jälkeen imuroin ja ensimmäiset lapset tulevat heti kuuden jälkeen. Päivät menevät vikkelään heidän kanssa ja kun talo on tyhjä siinä neljän jälkeen, niin alan leipomaan.
Taskinen on kotoisin Paimiosta ja muistelee miten kotona sai lapsena aina rauhassa hääräillä keittiössä.
– Kotona sai aina mennä keittiöön ja tehdä omiaan. Olen lapsesta asti tykännyt leipoa ja koulussa ainoa hyvä numero oli kotitaloudesta.
Karjalanpaistia ja kalaa
Taskiset tykkäävät kalastaa ja tehdä ruokaa. Niinpä sosiaaliseen mediaan on vuosien saatossa kertynyt paljon ruokakuvia, joita kaverit ovat käyneet vesi kielellä kommentoimassa.
– Eräskin rouva tilasi heti, kun perustin yritykseni Kikan keittiön. Markkinointia on tehty vahingossa ja mainostaa ei ole tarvinnut, sillä ruuhkaa on riittänyt.
Kiire loppuu kuitenkin jouluaatoksi, jolloin pariskunta aloittaa omien jouluruokien teon.
– Meillä on tapana tehdä ruuat vasta aattona. Kinkku on ainoa, joka tehdään ennen.
Tänä vuonna Taskiset viettävät aaton kahdestaan, mutta joulupäivänä talo täyttyy vilskeestä, kun lapset perheineen saapuvat.
– Meillä on perinteenä laittaa kuusi vasta aatonaattona ja lukea jouluevankeliumi ennen ruokailua. Muuten joulun perinteet ovat hyvästä ruuasta nauttimista, ulkoilua sekä yhdessä oloa – se on tärkeintä, että saa kaikki rakkaat lähelle.
On myös tiettyjä jouluherkkuja, joista Taskisen perheessä ei luovuta.
– Isännällä se on karjalanpaisti ja minulla kalat: mätiä, silakkarullaa ja lohta. Sokerisia herkkuja meillä on toki jouluna, mutta itse en ole makean ystävä. Siksi minulla ei ole yrityksen hinnastossakaan mitään makeita, vaikka pyynnöstä niitä toki teen.
Taskisen anoppi on aikoinaan opettanut kalakukon ja karjalanpaistin salat ja niitä häneltä myös kysytään.
– Hiljaittain kysyttiin lihatonta kalakukkoa, mutta sitä en uskaltanut vielä luvata. Minusta siitä tulee liian kuivaa ilman possun kylkisiivua. Lohella sitä voisi toki kokeilla, Taskinen miettii.
Myös ruis- ja saaristolaisleivät ovat kysyttyjä tuotteita. Tiinussa porisee harva se päivä ruisleivän juuri.
– Minulta tilattiin Ranskaan ruisleipää. Ne lähtivät joulunviettäjien mukana, mutta en yhtään ihmettele, sillä tuore ruisleipä hupenee meilläkin nopeasti.
Laiturilta pitsaa ja burgereita
Taskinen on ottanut vauhdikkaan alun yrittäjänä, mutta hän uskoo tilanteen tasaantuvan joulun ja uuden vuoden jälkeen. Seuraavat suunnitelmat ovat tulleet alueen asukkailta, kavereilta ja paikallisilta vapaa-ajanasukkailta.
– He ideoivat, että myisin kesällä laiturilta pitsaa ja burgereita. Hyvä idea, jota olen itsekin miettinyt aikaisemmin. Ilmoitinkin miehelleni, että tarvitsen pitsauunin ulos, sillä leivinuunia ei voi kesällä käyttää.
Vaikka yritys on tuore, Taskinen ei koe palkkatyön ja yrittämisen yhdistämistä vaikeana.
– Tämä on niin pienimuotoista, ettei se häiritse palkkatyötä.
