– Ollaan kiinnostuneita esimerkiksi siitä, minkälainen rasva kinkulla on, mistä liha on peräisin ja miten luu sijaitsee kinkussa. Se on vähän kuin autokauppaa, niitä todella mittaillaan, ihastellaan ja tutkitaan hyvin tarkasti jo kaupan tiskillä, naurahtaa osastopäällikkö Tiina Tuomisto-Aaltonen .
Vaikka ruokapuhe on viime vuosina kääntynyt kasvisvaihtoehtoihin ja lihan kuluttamisen vähentämiseen, ei puhe konkretisoidu ainakaan jouluviikolla. Kauppias Hannu Viitanen sanoo, että porsaskinkkujen suosio on tuntunut korona-aikana vain kasvavan.
– Nyt on neljäs vuosi itselläni kauppiaana Paimiossa ja voi sanoa, että myytyjen porsaskinkkujen määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Ehkä korona-aikana on huomannut sellaisen trendin, että perinteitä ja ruokaa arvostetaan vielä enemmän. Se korostuu varsinkin jouluna, joka on muutenkin aikana perinteitä korostavaa, Viitanen miettii.
Keskikoko asettunut 5–7 kiloon
Kinkuissa itsessään keskikoko on hieman vuosikymmenien aikana laskenut ja asettunut 2020-luvulle tultaessa 5–7 kiloon. Suosituin malli on edelleen tuoresuolattu luullinen kinkku. Yli kymmenenkin kilon kinkkuja menee edelleen, mutta vain spesiaalitapauksissa.
– Sellaisiakin kinkkuhifistelijöitä on vielä olemassa, jotka haluavat sen yli kymmenen kilon kinkun vaikkapa leivinuunissa kypsennettäväksi. Tavallaan hassua ajatella, että vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten se oli maatalon aivan peruskinkku, Viitanen naurahtaa.
Jos ennen oli vallalla ajatus, että ainoa oikea kinkku on vähintään viiden kilon mötkäle, ei se enää pidä paikkansa. Nykyisin lihataloilta saadaan myös parin-kolmen kilon aivan aitoja luuttomia kinkkuja.
Leikkuuveitsi ei myöskään enää heilu kaupan leikkaamossa, vaan kinkut saapuvat myymälään valmiina ja kymmenissä eri koko- ja malliluokissa.
– Ennen joulunalusaika oli todella kiireistä aikaa kaupan omassa leikkaamossa, kun kinkkuja leikeltiin ja verkotettiin hirveällä tahdilla. Kaupoissa oli silloin ekstratyövoimana monta lihanleikkaajaa vain joulusesongin takia. Nykyisin vaihtoehtoja on paljon enemmän ja ne tulevat meille suoraan sellaisenaan, Viitanen kertoo.
Vöneristä vaihtoehto porsaalle
Paikallisuus on tärkeää paimiolaisille jouluruuan ostajille. Paimio ja Varsinais-Suomi on perinteistä sikalaseutua, joten myös kinkun toivotaan olevan lähituotantoa.
– Kyllä sen huomaa, että esimerkiksi HK:n ja Kivikylän tuotteet ovat varsinaissuomalaisille se juttu. Pohjanmaalla se on taas Snellmann ja jossain muualla taas joku muu. Se on ihan luonnollista, Viitanen sanoo.
Kasvisvaihtoehtojakin löytyy, mutta niiden menekki ei ole vielä ainakaan noussut haastamaan lihavaihtoehtoja.
– Kasvisruokavaliota noudattavat ovat yleensä itse aika tietoisia eri vaihtoehdoista ja toki haluamme palvella kaikenlaisia ruokavalioita noudattavia mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi vöner-varras on hyvännäköinen ja laadukas vaihtoehto joulupöytään, Viitanen vinkkaa.
Entä millainen kinkku kauppiaan omasta joulupöydästä aattona löytyy?
– Se on juuri sellainen 5–7 kilon luullinen juhlakinkku. Eli se kaikkein yleisin, Hannu Viitanen hymyilee.
