Lapset ja nuoret ovat vaarassa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle, ajautua mielenterveysongelmiin, huonoille teille tai paeta ongelmiaan netin ja räiskintäpelien virtuaalitodellisuuteen. Todellisuus arjessa on kuitenkin se, että ihminen kaipaa ihmistä. Ihminen kaipaa arjen kohtaamisia ja kanssakäymistilanteita. Hyvinvoinnin alkulähde – olet sitten vauva, lapsi, nuori, aikuinen tai seniori, on läheisyys ja inhimillisyys.
Mitä nykypäivän inhimillisyys sitten on? Kuinka moni maski naamalla kulkeva ottaa katsekontaktin vastaantulevaan, tervehtii, avaa ulko-oven tai huomioi kanssaihmiset jollakin muulla positiivisella tavalla? Olisiko arkemme inhimillisempää, laadukkaampaa tai yhteiskuntamme paremmassa jamassa, jos jokainen kantaisi pienen kortensa yhteiseen kekoon ja huomioisi muitakin ihmisiä hyvässä hengessä näinä vaikeina aikoina?
Ihmisten minäkeskeisyys on lisääntynyt. Egoistit vievät tuhkatkin pesästä. Elämme ajassa, jossa mikään ei riitä! 2020 -luvun ihmiset jaotellaan yhteiskunnassa mm. varallisuuden, koulutuksen tai rokoteannosten perusteella. Kanssaihmisten henkinen ja fyysinen pahoinpitely on lisääntynyt. Sotaa käydään monin eri keinoin. Onko tämä kaikki ihan välttämätöntä? Missä kulkee inhimillisyyden raja?
Yksikin hyvä harrastus voi pelastaa ihmisen päivän tai viikon kokonaan. Se saattaa jollekin olla viikon ainoa kohtaaminen tai kontakti toiseen ihmiseen. Olen onnekas saadessani tehdä työtäni kaikenikäisten ihmisten kanssa. Haluan tarjota heille laadukkaan harrastuksen lisäksi muutakin: inhimillisyyttä, välittämistä, huolehtimista, iloa, onnistumisen kokemuksia ja tukea elämänmittaisen oppimisen kasvutarinassa. Toivotaan, että joulunaika tuo lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten ja jaksamista alkavalle vuodelle 2022!
Anna Schukov
Kirjoittaja on Paimion opiston musiikin suunnittelijaopettaja .
