Nastat lapikkaisiin
Paimion kaupunki jakaa 85 vuotta täyttäneille paimiolaisille yhteensä 340 liukuestettä. Niitä on jaettu kirjastolla keskiviikosta lähtien.
Alku on ollut verkkainen, mutta kysyntä kasvanee tasaisesti lähestyttäessä aluevaalien ”varsinaista” äänestyspäivää, joka on sunnuntai 23. tammikuuta. Ja ehkä hokkien ikärajaakin on mahdollista laskea.
Jos vaalipäivänä sattuu olemaan liukasta, on vaalihuoneistosta kotia kohti tallusteleminen huomattavasti mukavampaa kun kengissä on pitoa.
Suosittelen kylläkin ikäihmisiä noutamaan kaupungin jakamat ilmaiset liukuesteet heti ensi tilassa. Sitä päätöstä ei kadu. Mutta jos ei hae ja sattuu kaatumaan, niin silloin taatusti harmittaa ja kaduttaa.
Ostin itse elämäni ensimmäiset liukuesteet pari viikkoa sitten. Motivaatio hankintaan kasvoi kohisten, kun pienen taloyhtiömme piha oli usean päivän ajan niin liukas, että pelkästään autopaikalle käveleminen alkoi olla vaarallista ”extremeä”. Samaa petollista liukkautta oli kevytväylillä kautta kaupungin.
Ostin lähimarketista liukuesteiden ns. karvalakkiversiot. Mutta erittäin hyvin ovat toimineet. Nastat purevat kuin hain hampaat. Kävely on entisen kauhunsekaisen piinan sijasta nyt mukavan rentouttavaa.
Hei, haloo!?
En tiedä, onko yksityisyyden suojan ylikorostaminen muodostunut Suomessa jo naurettavaksi päähänpinttymäksi, vai mistä johtuu, ettei kuntien verkkosivuilta löydy enää kunnan- ja kaupunginvaltuutettujen – tai muidenkaan keskeisten päättäjien – yhteystietoja.
Onko kenties tullut joku uusi tietosuojalaki tai -asetus, joka sallii, että henkilölle soitetaan, mutta kieltää hänen puhelinnumeronsa esilläolon? No, luulisi kuitenkin, että numeron saisi kertoa tai julkaista viimeistäänkin asianomaisen henkilön allekirjoittamalla luvalla.
Entäs sitten puhelinmyyjät? Heille kaikki salat tuntuvat olevan yhä auki. Etunimellä puhutellaan tuttavallisesti jo ensi sekunnilla.
Toki ymmärrän, ettei aina voi tai halua olla tavoitettavissa.
Peruspuhelimet ja -liittymät ovat kuitenkin nykyisin niin edullisia, että lähes kenellä tahansa on varaa ylläpitää huokeaa kakkospuhelinta. Ja vastata siihen kun siltä tuntuu.
Koska päättäjien puhelinnumeroita ei tunnu saavan enää mistään, ovat valtakunnalliset numeropalvelut saaneet meistä toimittajista hyviä asiakkaita. Jos kohta numeroita ei saa läheskään aina edes numeropalvelusta.
Lieneekö lopullinen ääripää se, että ennen pitkää valtakunnallista hätäkeskustakin voi lähestyä vain sähköpostilla.
PERTTU HEMMINKI
