Useita tietolähteitä tutkiessani huomasin, että tänä vuonna 550 vuotta täyttävään Sauvon kirkkoon liittyy useita, mielenkiintoisia erityispiirteitä.
Ei ole mitenkään tavanomaista, että noinkin vanhan kirkon ikä ja siten merkkivuosikin tiedetään varmuudella vuoden tarkkuudella. Sauvon kirkkoa korjattiin vuosina 1970-71. Kyseisen remontin yhteydessä paljastettiin kuori-ikkunan ympäriltä löytyneet maalaukset, joihin liittyvän tekstin mukaan kirkko on rakennettu ja maalattu Pyhän Klemensin kunniaksi 1472. Kirkon nimikkopyhimyskin oli kadonnut unhoon pitkäksi ajaksi ennen vuotta 1971.
Sauvon kirkko on kolmanneksi suurin keskiajalla rakennettu maaseutukirkko määriteltynä runkohuoneen ulkomittojen ja pinta-alan mukaan. Suurin on Lohja 40,3×22,3 m, Kemiö 37,8×21,8, Sauvo 36,7x 22,1 m ja neljäntenä Mynämäki 39,3×20,6 m. Sauvon kirkko kuuluu neljän kivikirkon ryhmään, jotka todennäköisesti on suunnitellut sama mestari (Pietari Kemiöläinen?). Kirkot ovat Kemiö, Sauvo, Perniö ja Tenhola, joka on näistä pienin. Kaikkien neljän kirkon sisätilan kahdeksankulmaiset pilarit jakavat kolmeen, lähes tasaleveään laivaan, sivulaivoissa on ristiholvit, keskilaivoissa toinen toistaan rikasmuotoisempia tähtiholveja. Näistä ainoastaan Kemiön kirkossa on keski-ajan kirkoille tyypillinen, ulkoa suoraan kuoriin johtava, niin sanottu papinovi.
Sauvon kirkon asehuone on alkuaan ollut niin sanottu läpikulkuasehuone, eli ulko-ovet ovat alkuaan olleet asehuoneen länsi- ja itäseinässä (nykyäänkin näin on esim. Nousiaisissa). Ovien ääriviivat erottuvat vieläkin. Nykyinen, asehuoneen päädyssä oleva oviaukko on avattu vuosien 1799-1830 välisenä aikana.
Sauvon kirkon sisustus on säilynyt alkuperäisempänä kuin yhdessäkään muussa Suomen keskiaikaisessa kivikirkossa. Kirkkosalin ja asehuoneen välisen suuren, puisen oven arvellaan olevan keskiajalta. Penkkien kuorin puoleiseen eturintamukseen, piispantuolin ja papinpenkin rakenteisiin on käytetty keskiaikaiseen sisustukseen kuulunutta, koristeltua materiaalia. Sauvon ja Tenholan kirkot ovat ainoat, joitten etuosassa ovat säilyneet kaksipuoliset, niin sanotut kääntöpenkit, joissa saarnan ajaksi käännytään kasvot saarnatuoliin päin.
Sauvon kirkossa on Suomen suurin maaseutukirkkojen 1600-luvun hautausvaakunoiden säilynyt kokoelma, 35 kpl, Tenholassa 25 ja Askaisissa 21 kpl.
Huomionarvoinen asia sekin, että aateliston 1671 lahjoittamat urut olivat Suomen maasetukirkkojen viidennet. Monesti uusittuna ja korjattuna ne lopulta siirrettiin nykyisten urkujen tieltä 1896 Turun linnaan, jossa paloivat 1941.
Nykyinen alttarilaite on lahjoitettu 1647, se sai 1854 väistyä nyt kirkon takaosassa olevan, R.W.Ekmanin maalaaman alttaritaulun tieltä, mutta palautettiin takaisin alttarille 1936 rouva Visen Rosenlewin kustannettua entisöinnin.
Alttarin lähellä oleva kastealtaan aitaus on lajissaan ainoa säilynyt. Korkeajalkainen sakramenttikaappi on Sauvon lisäksi säilynyt vain Naantalissa.
Paanukatto vaihtui peltikatoksi 1878, nykyinen enterniittikatto on vuodelta 1953. Kaiken kaikiaan Sauvon kirkko on arvokas kulttuurimuistomerkki.
Arimo Lähdeniitty
