Paimio
Jos olet mennyt Heikin kanssa naimisiin vuonna 1994 ja hukannut vihkisormuksesi, sinulla saattoi käydä tuuri. Jos olet vieläpä ollut joulukuun aikana jumalanpalveluksessa Paimion kirkossa, loksahtavat palaset jo lähes täydellisesti yhteen. Nimittäin juuri sinun sormuksesi saattoi jumittaa Paimion seurakunnan kolehdinlaskukoneen aatonaattona ja pelastautua takaisin omistajalleen viimeisellä mahdollisella hetkellä.
– Eipä ole tosiaan tällaista tullut ennen vastaan. Vieraiden maiden kolikoita toki ja kurkkupastillikin on välillä ollut. Mutta ei mitään tällaista, ihmettelee kultasormus kädessään seurakunnan vahtimestari Liisa Tommila.
Tommila oli tapansa mukaan laskemassa aatonaattona kolehtia laskukoneella, kun yhtä äkkiä kone meni jumiin. Hän avasi sen ja ei ollut uskoa silmiään, kun näki jumin syyn: katkennut kultasormus.
Sormus oli ilmeisesti mennyt katki koneessa rahistessaan, ja ensin Tommila oli luullut sitä leikkisormukseksi.
– Sellainen, jollaisia saa kauppojen raha-automaateista. Kun sormuksen otti käteen näki kuitenkin heti, että nyt ei ollut leikistä kyse. Sormukseen kirjailtu teksti ja vuosiluku varmisti asian.
Kolmen kuukauden aikaraja
Kolehtia oli kerätty useammasta jumalanpalveluksesta joulukuun ajalta, joten se voi olla peräisin myös esimerkiksi sunnuntain jumalanpalveluksesta ennen jouluviikkoa. Tommila tekikin asiasta ilmoituksen Facebookiin Paimion keskusteluryhmään, ja vaikka päivitys saikin osakseen suurta kiinnostusta, varsinaisia ratkaisuun johtavia vinkkejä ei tullut.
Seuraava askel oli mennä tiedustelemaan poliisilta, miten sormuksen kanssa pitäisi toimia.
– He sanoivat, että voimme pitää sormusta kolme kuukautta, ja mikäli omistajaa ei siinä ajassa ilmaannu, pitää se hävittää. Toivotaan, että sormuksen omistaja tulisi paikalle siis ennen maaliskuun loppua, Tommila miettii.
Sormus on tällä hetkellä säilössä kirkon kassakaapissa, ja sen saa itselleen, jos pystyy kertomaan tarkemmat tuntomerkit sormukseen painetuista teksteistä ja päivämääristä.
Erikoisen tapahtuman satuttua Tommila kysyi edeltäjältään Tuula Kankaanrannalta , löytyikö kolehdin seasta mitään erikoista hänen vahtimestarivuosinaan Paimiossa.
– Kuulemma mitään erikoista ei löytynyt. Hesburgerin kuponki oli kerran pudonnut kolehtihaaviin, mutta siinä kaikki, Tommila naurahtaa.
