Torikahviloiden kulmapöydissä uudet olympialajit, kuten Tokiossa 2020 toteutuneet skeittaus ja kiipeily aiheuttivat varsin äänekästä parranpärinää. Osa harmaantuvasta kansasta on sitä mieltä, että kyseiset lajit eivät ole olympiaurheilun arvolle soveliaita. Olympiakomitean nykyinen johtaja, Thomas Bach, on joutunut laajasti perustelemaan valintoja. Bach sanoo, että nuorten mielenkiinnon säilyttämiseksi olympialiikkeen on seurattava aikaa.
Osa urheiluväestä on suhtautunut epäilevästi kaikkeen uuteen läpi historian. Suomi oli pitkään vahvassa rintamassa muiden pohjoismaiden kanssa kieltämässä talviolympialaisten järjestämisen kokonaan, koska näiden pelättiin olevan uhka pohjoismaisille hiihdon MM-kilpailuille. Nopein tapa saada hyväksyntä uusille lajeille ja tyyleille on yksinkertainen. Se on menestyminen.
Jan Boklövin kehittämää V-tyyliä ei onneksi ehditty suomalaisten toimesta kieltää, koska Albertvillessä se oli varsin OK tapa voittaa Suomelle kultaa. Freestyle-hiihdolle hymäiltiin vuosituhannen vaihteeseen saakka, kunnes Janne Lahtela voitti Salt Lake Cityssä kultaa ja Naganossa hopeaa. Curling, sehän se vasta olympiahäpäisy olikin, mutta muuttui suomalaissydämissä urheiluksi 2006 Torinon hopean myötä.
Kaikki lajit eivät vakiinnuta asemaansa, kuten koiravaljakkoajo, jossa olympiamitalit jaettiin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran Lake Placidissa 1932, kisoissa, joissa Curling oli mukana ensikerran.
Vahvasti uskon, että Pekingissä ensikertaa mukana olevat lumilautacrossin sekajoukkuekisa ja freestylen Big air -hypyt vakiinnuttavat. Ainakin se olisi tärkeää Thomas Bachin strategian ja tasa-arvon kannalta. Koko kansan lajeiksi nämä tulevat hetkellä, jolloin lajien suomalaisurheilijat saapuvat Helsinki-Vantaalle mitali kaulassa. Tällöin torikahvilan nurkkapöydässä kahvimaito vaihtuu kermaan ja lautaselle ilmestyy pikkaisen isompi viineri.
Tino-Taneli Tanttu
Kirjoittaja on piikkiöläinen liikunnan ja urheilun ammattilainen, entinen 800 metrin juoksija, valmentaja ja Piikkiön Karhun valmennuspäällikkö.
