Paimion kunnasta tuli virallisesti kaupunki 1.1.1997, mutta naula kunta-Paimion arkkuun lyötiin käytännössä jo runsaat puoli vuotta aikaisemmin kesäkuussa 1996, jolloin Paimion kunnanvaltuusto äänesti kaupungistumisen puolesta äänin 24–11. Helpolla päätös ei kuitenkaan syntynyt, sillä sitä edelsi liki puolen vuoden ahkera lobbaus muun muassa kaupungistumiseen myönteisesti suhtautuneelta silloiselta Paimion kunnanjohtajalta, Jouni Pärssiseltä.
– Ei se mitenkään itsestäänselvä asia ollut, ja mielipiteitä vaihdettiin kyllä suuntaan jos toiseenkin pitkin kevättä 1996. Olinhan minä näkyvästi sen asian puolesta, kun tein tarvittavat valmistelut kaupunki-nimikkeen saamiseksi, yhä Paimiossa asuva Pärssinen muistelee Kunnallislehden haastattelussa lähes 26 vuotta myöhemmin.
Kiivas päätöskokous kesti Paimion kunnanvaltuustolta yli kaksi tuntia. Kaupungistumisen puolesta äänestettiin lopulta kahdesti, koska ensimmäisen äänestyskerran jälkeen (tulos 22–13 kaupungistumisen puolesta) kovaääninen oppositio vaati toista kierrosta. Kunnallislehden jutussa vastarintaa nimitettiin jopa ”junttien kapinaksi”.
– Ei se lehdenkään linja silloin ihan yhtenevä ollut, muistaakseni myös vastarintaa kaupunki-nimikkeen käyttöönotolle esiintyi kirjoituksissa aika ajoin. Muistaakseni silloin hommaa koitettiin kampittaa pitkin matkaa eri puolilta, Pärssinen miettii.
Yksi valtuustossa istuneista kuntapäättäjistä oli tuolloin keskustapuolueen riveissä vaikuttanut Teija Ketola. Hän asuu edelleen Paimiossa ja toimii Paimion Kenkätaivaan yrittäjänä. Hän oli vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että asiasta äänestettiin yhden kerran sijaan kahdesti valtuustosalissa.
– Olin valmistellut puheenvuoron Paimion kunnan puolesta ja esitin sen valtuustokokouksen loppupuolella. Sitten asiasta äänestettiin vielä uudemman kerran. Kun tulos oli valmis, heitinkin Pärssiselle huumorilla, että helppohan sinun on hymyillä kun tulos oli juuri se mitä halusit, Ketola naurahtaa lähes 26 vuotta myöhemmin.
Nuoriso innostui kaupungista
Lopulta päätös meni kuitenkin siis selkeästi läpi, ja valmistelut isoa kansanjuhlaa varten alkoivat. Kunnallislehti kysyi vuoden aikana kuntalaisilta useampaan kertaan katugallupissa, mitä mieltä he ovat mahdollisesti muuttuvasta nimikkeestä.
Kaupungistuminen sai katukuvassa varovaisen kannatuksen, mutta myös epäilijöitä riitti. Eritoten nuoriso tuntui olevan innoissaan kaupungistumisen mahdollisuuksista, sillä sen uskottiin lisäävän muun muassa kauppojen määrää ja tapahtumia keskustassa.
– Eipä se asia lopulta nyt niin merkittävä ollut kuin ehkä lehden sivuilta saattoi lukea. Hyvässä hengessä asiasta keskusteltiin koko ajan. Olen silti edelleen sitä mieltä, että mitään merkittävää etua Paimio ei ole kaupunki-nimikkeestä saanut. Ei kyllä haittaakaan, Teija Ketola miettii.
Lieto vertailussa
Näin runsaat 25 vuotta myöhemmin on helppo sanoa, ettei kaupungistuminen välttämättä ollut yksinään tie onneen, mutta ei sitä toisaalta nimikkeen vaihtamisella haettukaan.
Jouni Pärssinen nostaa esimerkiksi Liedon, joka on jatkanut kuntana näihin päiviin asti ja on nyt noin 20 000 asukkaallaan selvästi Paimiota isompi. Vielä 1980-luvulla Lieto ja Paimio olivat asukasluvuiltaan melko lähellä toisiaan.
– Se oli enemmän imagokysymys Paimiolle. Paljon sitä pyöriteltiin, onko kannattavampaa olla iso maalaispitäjä vai pieni kaupunki ja molemmilla ajatuksilla oli omat kannattajansa. En minä näe, että kaupungistumisesta kuitenkaan mitään haittaa on ollut. Toisaalta voi sanoa, ettei myöskään kuntana jatkaminen olisi estänyt mitään niistä kehitysaskeleista, jotka Paimio on viimeisen neljännesvuosisadan aikana ottanut, Pärssinen uskoo.
Tuleva nähtiin jo 90-luvulla
Paimion väkiluku oli vuonna 1997 runsaat 9 800, ja sillä tasolla se pysytteli aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Sen jälkeen alkoi kasvu, joka on jatkunut tasaisesti kiihtyvänä näihin vuosiin asti.
– Vuoden 2008 finanssikriisi hieman hidasti kasvua myös Paimiossa, mutta kaiken kaikkiaan koko 2000-luku on ollut hyvää tasaisen kasvun aikaa. Ja niin toki ennustettiin jo 90-luvun puolivälissä kun puheet kaupungistumisesta jälleen heräsivät. Paikka Turun ja Salon puolivälissä on ollut hedelmällinen kasvulle, ja toki sitä asemaa on haluttu jatkuvasti enemmän ja enemmän korostaa, Pärssinen näkee.
