Joulukuun alussa, eli vain muutama kuukausi sitten Kunnallislehti uutisoi, että Paimion ja Sauvon rajamailla elelee susipariskunta, ja sillä lie pentukin. Havaintojen määrä on kasvanut tämän jälkeen huomattavasti, ja nyt tiedetään, että alueella liikkuu seitsemän – mahdollisesti jopa kahdeksan suden lauma, joka liikkuu usein pienemmissä ryhmissä.
– Alfauros esimerkiksi liikkuu usein hiukan omia reittejään, ja muut kulkevat silleen väljästi neljän tai kolmenkin ryhmissä, kuvailee Paimionlahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Marko Perkkiö.
Susihavainnot keskittyvät nimenomaan kuntien rajamaille, Paimiossa Husoon ja niin sanotusti sähkölinjojen alueelle, mikä kulkee muun muassa Hiekkahelmen suositulla ulkoilualueella. Sauvon puolella havaintoja on varsinkin Korpelan kyläkeskuksen alueella, ja Järvenkyläntien varressa Angelniemen suunnalla. Yksittäisiä havaintoja on myös Päisterpäästä.
RMH:n peuranmetsästyksen johtaja Panu Kankaanranta vahvistaa osaltaan kerrottua. Peurat ovat susien pääasiallista ravintoa, mutta isompi lauma ottaa helpommin myös hirven saaliikseen. Niin Husossa kuin Silkkilänjärven rannalla on hiljan havaittu hirvenraato susien jäljiltä.
Susista tehdään siis nyt havaintoja lähes päivittäin, mutta kaikki eivät ole oikeita.
– Moni sotkee ne ihan kettuihin, ja helposti tulkitaan nähty ikäänkuin sen pahimman mukaan, kuvaa Perkkiö, joka vakuuttaa, että edelleen on todennäköisintä, että susi väistää ihmistä.
Agressiivista käytöstä ei ole havaittu, ja ravintoa seudulla riittää luonnostaan.
Susi väistää lähes aina
Marko Perkkiö kertoo esimerkiksi lauantaina nähneensä autosta kolme sutta, jotka olivat satojen metrien päässä tulossa ylittämään tietä. Ne kääntyivät heti takaisin. Jäljet osoittivat niiden ylittäneen tien vasta myöhemmin. Tämä on Perkkiön mukaan suden tyypillistä käytöstä, eli pääsääntöisesti se väistää ihmistä, liikennettä ja asutusta.
– Tällä hetkellä ne käyttäytyvät ihan kuten lauma käyttäytyy, eli kiertelevät reviirin rajoja ja merkkaavat aluettaan. Siksi havaintoja on nimenomaan alueen reunalta.
Kevään edetessä nuoret sudet itsenäistyvät ja alkavat poistua reviiriltä hakemaan kumppania ja omaa aluetta. Täällä etelässä on meri vastassa, ja aika monella muullakin suunnalla tulee toisia reviirejä vastaan, eli on mahdollista, että täältä lähtevät sudet joutuvat hakemaan ”paikkaansa” satoja kilometrejä. Mikäli siis selviävät hengissä jonkun toisen lauman reviirin läpikulusta.
– Todennäköisesti siis yksittäisten nuorten, uteliaitten ja vähän typerienkin susien havainnot tulevat lisääntymään.
Toki edelleen on niin, että luonnossa liikkuessa kenellä tahansa mahdollisuus suden kohtaamiseen on siis kasvanut ja siihen voi liittyä epävarmuutta ja pelkoakin. Tämä näkyy esimerkiksi somekeskusteluissa, joissa Sauvossa on sanottu ääneen jopa huoli lasten koulutien turvallisuudesta.
Sauvon sivistysjohtaja Elli Sainio kertoo kysyneensä niin rehtori Antti Päiviöltä kuin liikennöitsijä Jarkko Grandellilta ovatko susihavainnot herättäneet vanhempien huolta. Yhtään yhteydenottoa heistä kukaan ei ole saanut.
– Meillä on se tilanne, että useimmat koululaiset asuvat hyvin lähellä bussireittiä, ja ne jotka asuvat kauempana ovat taksikuljetuksessa ja heidätkin haetaan jo valmiiksi läheltä kotia, sanoo Sainio.
Pari viikkoa sitten Paimiossa luontopolulla oli tilanne, jossa neljä sutta jahtasi metsästyskoiraa. Omistaja pääsi väliin ja tilanne raukesi. Käytännössä metsästyskoirat ovatkin ehkä niitä, joista metsästäjät joutuvat kantamaan hiukan enemmän täälläkin huolta. Itä-Suomessa kuuleman mukaan todetaan, että haukkuen ajoo lähtevä koira on susille merkki kuin soittaisi vellikelloa.
Edelleen pätee siis Perkkiön joulukuussa antama ohje, että jos susi tulee piha-alueelle, sitä kannattaa hätistää ärhäkästi pois ja jos susi käyttäytyy vaarallisen tuntuisesti, on siitä ilmoitettava hätäkeskukseen.
