Joukahaisenkatu 3 on iso toimistorakennus Kupittaan aseman liepeillä Turussa. Hissin löytäminen ja nousu viidenteen kerrokseen, missä paimiolaisen Leena Erälinnan työhuone sijaitsee, ei ole helppoa. Onneksi ei kuitenkaan niin vaikeaa kuin pysäköintiruudun löytäminen Kupittaalta.
Erälinna tulee porrastasanteelle vastaan ja onnittelee perillepääsystä. Olen 15 minuuttia myöhässä. Se ei kuulemma ole Joukahaisenkadun ja Lemminkäisenkadun härdellissä erityisen paljon.
Olemme Brahea-keskuksessa, joka on Turun yliopiston monitieteinen erillislaitos. Keskuksen tehtävänä on edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Mutta se myös kouluttaa ja toteuttaa erilaisia yhteistyöhankkeita.
– Toimimme yliopiston ja yhteiskunnan välillä edistäen tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta, sanoo Leena Erälinna, joka on nimitetty Brahea-keskuksen johtajaksi viideksi vuodeksi alkaen 1.3.2022.
– Tämä on eräänlaista velanmaksua ympäröivälle yhteiskunnalle. Muodostuihan Turun yliopiston peruspääoma aikoinaan kansalaisten lahjoitusvaroin. Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle.
Merenkulkua ja ruokaketjuja
Käytännössä Erälinna johtaa keskusta jo nyt. Hän sijaistaa Brahean nykyistä, tutkimustehtäviin siirtynyttä johtajaa Esa Hämäläistä, joka on jäämässä eläkkeelle.
Erälinna on työskennellyt Brahea-keskuksessa vuodesta 2014 lähtien. Kehittämispäällikkönä ja projektipäällikkönä. Ja nyt siis johtajana noin 50 hengen työyhteisössä.
Hän vastaa työssään Brahea-keskuksen taloudesta ja toiminnan suunnittelusta.
Alkuvuosi kului pitkälti vuoden 2022 talousarviota valmistellen, mutta loppusummaltaan 3,2 miljoonan euron suuruinen budjetti on nyt valmis.
Brahea-keskus operoi pitkälti EU-rahoitteisin varoin.
– Toimenkuvani on aika lailla erilainen kuin aikaisemmin, mutta olen tykännyt. Vähän on toki vielä totuttelua, hän sanoo.
Keskeisiä teemakokonaisuuksia Brahea-keskuksen toiminnassa ovat merenkulku, satamat ja laivateollisuus sekä ruokaketju ja kestävä kehitys.
– Myös jatkuva oppiminen on keskeinen osa-alue. Lisäksi eräs nouseva asiakokonaisuus on korkeakoulutettujen maahanmuuttajien uraohjaus, Erälinna kertoo.
– Meillä on pitkälti samoja teemakokonaisuuksia kuin Varsinais-Suomen Liiton ohjelmassa.
Sikala jäi rakentamatta
Leena Erälinna on ”niin paimiolainen kuin olla voi”.
– Sekä äidin että isän puolen sukujen tiedetään viljelleen maata Paimiossa jo 1600-luvulla.
Maanviljelys on yhtenä toimeentulon lähteenä myös Erälinnan pariskunnalla, jonka maatila sijaitsee Paimion Kyllelän kylässä. Tilalla viljellään muun muassa viljakasveja ja timoteinsiementä
Nuorena Leena Erälinna opiskeli maatalousoppilaitoksessa ja valmistui sen jälkeen sairaanhoitajaksi. Maatilalla oli tuolloin kehittämistarpeita, mutta samaan aikaan alkoivat myös yliopisto-opinnot kiinnostaa.
– Minun oli päätettävä, investoinko sikalaan vai itseeni. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Yliopistossa hän aloitti kolmekymppisenä valmistuen maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 2002. Lisensiaatintyö valmistui 2009 ja väitöskirja 2013.
Ajankäytöllisesti ei ole ongelmia paneutua täysipainoisesti sekä päivätyöhön että tilanhoitoon.
Kun ei ole sitä sikalaa.
Mitä kuluttaja odottaa lähiruualta?
Leena Erälinnan asiantuntijuusalueita ovat muun muassa ruokaketju, kiertotalous ja kestävä kehitys. Hän on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita esimerkiksi lähiruuasta, ruokahävikistä ja ruokatuotantoketjun jakamistaloudesta.
Hän on myös Turun yliopiston Kestävän kehityksen ohjausryhmän jäsen.
Leena Erälinna, miksi lähiruokaa kannattaa mielestäsi suosia?
– Lähiruokaa ostaessasi tiedät mistä ruoka on peräisin ja kuka on sen kasvattanut. Eli tunnet ruoan alkuperän ja usein myös tuottajan. Lisäksi tuet paikallisia tuottajia ja luot hyvinvointia alueellesi.
Millä keinoin lähiruuan suosiota on mahdollista yhä kasvattaa?
– Tietoisuutta lisäämällä.
Mitä nykypäivän kuluttaja odottaa lähiruualta?
– Monet lähiruokaa ostavat kuluttajat haluavat tuntea ruoan alkuperän. Tärkeitä asioita usein ovat eläinten hyvinvointi ja kasvisten tuotantotapa. Hankkimalla tuotteita esimerkiksi Reko-lähiruokajakelusta asioita voi kysyä suoraan tuottajilta.
Onko lähiruuan ympäristöystävällisyys käytännön tasolla jo lähellä maksimia vai onko vielä selkeitä parantamiskohteita?
– Tuottajat ovat tehneet paljon kotimaisen tuotannon ympäristöystävällisyyden eteen. Parannettavaa vielä löytyy, ja työtä tämän eteen tehdään jatkuvasti. Kotimainen ruoka on vastuullisesti tuotettua, kun tarkastellaan vastuullisen eri ulottuvuuksia eli ekologista, sosiaalista ja ekonomista vastuullista.
– Kotimaisen tuotteen, erityisesti lähiruoan, vastuullisuus on melko helposti todennettavissa. Kysymys on kai viime kädessä siitä, ovatko kauppa ja kuluttaja valmiita maksamaan vastuullisesti tuotetusta tuotteista.
