Harrastukseni puolesta minun pitäisi olla luonnossa. Onhan kevät todellista lintumuuton kulta-aikaa ja joka päivä tulee uusia lajeja muutolta. On kuitenkin tosiasia, että olen melkein aina kotiin saapuessa väsynyt ja sohva kutsuu, jos ei nyt ihan unten maille, niin kuitenkin pysähtymään paikalleen. Tuntuu kuin jokainen energian murunen olisi karissut työpäivän ja –matkojen aikana ja kotiin palaisi vain voimaton kuori.
Joskus nuorempana ihmettelin ihmisten puhetta kevätväsymyksestä. En enää. No, tästä on vain lähdettävä liikkeelle. Jos vain saisi vedettyä itseään niskasta ylös ja lähtisi vaikka ulos kävelemään. Onhan vielä valoisaa ja ilmatkin ovat suosineet. Kokemuksesta tiedän, että jossain vaiheessa kiinnostus ulkoiluun ja lintuihin ylittää väsymyksen. Ja kun liikkeelle pääsee, mikään ei enää pysäytä.
Kevät on ihanaa aikaa. Luonto puhkeaa kukkaan. Ensimmäiset mustarastaat aloittavat huilumaiset liverryksensä yön pimeydessä. Talvella on voinut kuulla hiljaista liverrystä. Nyt äänet kaikuvat voimakkaina. Muutaman viikon sisällä niihin sekoittuu muiden rastaiden ja punarinnan pulppuileva purskaus. Itselleni isoin nautinto taitaa kuitenkin olla lämpimän ilman tulo ja sitä kautta voi jättää talvipalttoon säilytykseen. Kahden vuoden pandemiarajoitukset sekä alkanut sotatila Euroopassa ovat aiheuttaneet monille ahdistusta ja yleinen alakuloisuus on vallannut alaa. Ei anneta sille valtaa. Nautitaan kesäkauden alusta. Lämmöstä, valosta ja uuden elämän alusta.
Petri Laine
Kirjoittaja on luonto- ja lintuharrastaja.
