Lukio lakkia ja paria koetta vaille valmiina

0

Katson lukusuunnitelmaani ja huokaan syvään. Hommaa olisi vaikka muille jakaa, eikä aika tunnu riittävän millään. Kuinka monta päivää on enää jäljellä kevään ensimmäiseen kirjoituspäivään? Määrä on jo laskettavissa kahden käden sormilla. Vauhti tuntuu päätä huimaavalta – miten aika on hujahtanut tällaista tahtia?

Olen keskellä viimeisiä kirjoituksiani. Minulla on jo kaksi kirjoituskertaa ja kolme ainetta takana. Olo on kyllä hyvin erilainen kuin vuosi sitten, kun valmistauduin ensimmäistä kertaa astumaan kirjoitussaliin yhteiskuntaopin merkeissä. Nyt koetilanne on tuttu, kokemusta karttunut ja kirjoitustaito terävöitynyt. Katse on yliopiston todistusvalinnassa, joka motivoi tarttumaan kirjaan kerta toisensa jälkeen. Eniten tällä kerralla jännitystä tuo pitkän matematiikan koe, jonka painoarvo on valtava riippumatta siitä, mitä on menossa opiskelemaan.

Lukio rupeaa olemaan vähissä: jäljellä ovat enää viimeiset kirjoituskaranteenit, lukuloma, koepäivät ja lakin laittaminen päähän kesäkuussa. Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan valtikka on siirretty seuraaville hienon kauden jälkeen, lokeron avain palautettu kansliaan ja vastuut lukiolla alkavat olemaan finaalissa. Lukiolla käydessä huomaa kakkosten vallanneen riemulla abien punaiset sohvat. Preliminäärikokeet ovat ohi ja nyt vain opiskellaan ja kertaillaan kuumeisesti. Kuitenkin kiire on kova – samaan aikaan pariviikkoisen ylioppilaskoeurakan kanssa on yhteishaku korkeakouluopintoihin, työnhakua kevääksi ja kesäksi ja kirjoitusten jälkeen alkaakin jo pänttääminen pääsykokeisiin. Edessä on muutto omaan opiskelija-asuntoon ja uuteen kaupunkiin. Kaiken lisäksi itselläni käynnistyvät vauhdikkaasti kauan odotetut kesäteatteriharjoitukset. Hyvä, kun ehtii henkeä vetämään.

Koko lukioaikaa ovat varjostaneet hyvin poikkeukselliset olot monella tapaa, ja paljon normaalia opiskelua keventäviä hauskuuksia on jäänyt pois tai muuttanut huomattavasti muotoaan. Esimerkiksi tärkeä riitti, penkkarit, on meillä siirtynyt kirjoitusten jälkeiseen aikaan, jos saamme ne ylipäänsä järjestää. Vaikka olen harmissani ja myös huolestunut opiskelijoiden puolesta, uskallan herätellä toivoa jo ”normaalimmasta” korkeakouluopiskelusta. Ehkä me jopa pääsisimme luentosaleihin etäopiskelun sijaan.

Onnea matkaan tuleville ylioppilaille – muistakaa pitää itsestänne ja opiskelukavereistanne huolta!

Aada Sevón

Aada on Paimion lukion abi, joka suuntaa

 

syksyllä opiskelemaan maantieteen ja

 

biologian opettajaksi Turun yliopistoon.