Viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset ovat herättäneet huolta sekä Paimion että Sauvon päättäjien keskuudessa. Eri ikäisille oppilaille suunnatun kyselyn vastauksissa heijastuvat muun muassa yksinäisyys, ahdistuneisuus ja väkivallan uhka.
Jo lähes pari vuotta on ollut tiedossa, että koronavirusepidemia vie voimia perheiltä. Tuskin kuitenkaan voidaan syyttää pelkästään pitkittynyttä koronaa. Ikävän alamäen taustalla on todennäköisesti muutakin. Mutta mitä? Siihen haetaan nyt kunnissa vastausta.
Myönteistä on, että oppilaat kokevat opettajien olevan nykyisin erittäin kiinnostuneita oppilaan kuulumisista. Tätä nykyä oppilailla on hyvät mahdollisuudet keskustella mieltä painavista asioista aikuisen kanssa. Näin ei suinkaan ole ollut aina.
Mutta onko edistystä tapahtunut myös kodeissa? Ikävä sanoa, mutta kouluterveyskyselyn perusteella ei oikein vaikuta siltä.
Vai miten pitäisi suhtautua esimerkiksi siihen, että Paimion lukiossa opiskelevista tytöistä peräti joka toinen koki perheessään henkistä väkivaltaa vuonna 2021.
Usein toistellaan, ettei vanhempia pidä syyllistää. Olen pitkälti samaa mieltä, mutta en täysin . Herätellä ainakin täytyy ehdottomasti, kun tällaisia prosenttilukuja tulee päivänvaloon.
Samalla on hyvä muistaa, ettei vanhemmillakaan ole näinä aikoina helppoa. Huolia ja paineita riittää.
Kesän uskotaan kuitenkin tuovan perheille kaivattua helpotusta.
Hieno asia on se, että koulunuorten tilannetta ryhdytään korjaamaan myös siten, että osoitetaan matalan kynnyksen tukea vanhemmuuteen. Samalla jaetaan tietoa henkisen ja fyysisen väkivallan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin.
Kouluterveyskyselyn vastauksia silmäillessä tulee miettineeksi, että missä määrin suomalainen yksilökeskeinen kulttuuri lisää lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa oireilua. Sen tyyppistä ajattelua, että ”on vain purtava hammasta ja pärjättävä omillaan” on yhä aivan liikaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jos on heikko – kuten jokainen meistä joskus – niin huonoin vaihtoehto on näytellä vahvaa ja kääntää selkänsä avulle.
Kuntien, yhdistysten ja seurojen tulisi myös järjestää nykyistä enemmän sellaistakin harrastustoimintaa, joka perustuu enemmän yhdessäoloon kuin kilpailemiseen tai taitojen maksimaaliseen kartuttamiseen. Moni nuori saattaisi viihtyä mainiosti ihan vaan elokuva- tai keskustelukerhossa.
