Paimio
Kun maanviljelijät kertovat olevansa hurjaa vauhtia nousseiden kustannusten kanssa todellisissa ongelmissa, kyse ei ole pelkästä sanahelinästä. Haasteet on helppo ymmärtää, kun laskee vuotuisia kustannuksia yhteen ja vertaa niitä parin vuoden takaisiin: apulannan hinta on tietyissä tapauksissa jopa kolminkertaistunut, kuten ovat polttoaineidenkin hinnat.
– Onhan se ollut tosi kova nousu lyhyessä ajassa. Esimerkiksi meillä apulantaa kuluu vuosittain noin 25 000 kiloa, joten siitä voi äkkiä laskea, että puhutaan kymmenien tuhansien eurojen erotuksesta, laskee paimiolaisen Sahalan tilan isäntä Tommi Reponen.
Osa isoilla koneilla operoivista yrittäjistä on pystynyt kevään aikana ainakin hieman siirtämään töitään eteenpäin polttoaineiden hintojen laskun toivossa. Sellainen ei kuitenkaan ole vaihtoehto sen enempää maa- kuin lypsykarjatiloillakaan.
Kun polttoöljyn hinta kohosi noin puolella eurolla litralta vain parissa viikossa Ukrainan sodan alettua, jatkui kevääseen valmistautuminen tiloilla normaaliin tapaan.
– Esimerkiksi traktori vie polttoainetta vaihtelevasti kymmenestä kahteenkymmeneen litraan tunnissa vähän työtehtävästä riippuen. Siitä voi äkkiä laskea, että kun polttoainetta menee sesonkina satoja litroja päivässä miten paljon 50 sentin korotus litrahinnassa vaikuttaa.
Myöhäinen kevät askarruttaa
Reposten Paimion Veikkarissa pyörittämällä Sahalan lypsykarjatilalla tärkeä satokasvi on nurmirehu, siihen liittyvä urakointi ja myynti. Ensimmäinen sato pitäisi saada niitetyksi jo kesäkuun alkupuolella jotta toinen ja kolmas sato kerkiävät myös kasvamaan, joten odotteluun ei ole aikaa.
– Jos kesäkuun alussa pitäisi ensimmäinen sato korjata, tarkoittaa se sitä, että kevättöihin pitäisi päästä viimeistään huhtikuun puolivälissä. Nyt kyllä näyttää viileän sään myötä siltä, ettei ihan siihen aikatauluun päästä, Reponen tuumii.
Paljon on ollut kiinni myös ajoituksesta. Osalla tiloista apulannat on hankittu jo viime kesänä ja polttoainettakin saatiin varastoon ennen sotaa ja suurta hinnannousua.
– Varmaan aika monella tilalla osattiin jo loppu ja alkuvuodesta tehdä aika isot tilaukset, joilla pärjätään toki jonkun aikaa. Kaikilla sellaista reserviä ei kuitenkaan ole, joten tilakohtaiset erot ovat varmasti merkittäviä siinä, miten paljon tuotantokulut nyt ensi kesän osalta tulevat olemaan, Reponen sanoo.
“Kaupan asema todella vahva”
Tavallaan tilanne on ristiriitainen. Samalla kun elintarvikekaupat tekevät ennätystuloksiaan koronapandemiasta ja Ukrainan sodasta huolimatta, joudutaan osalla maatiloista pohtimaan aidosti toiminnan kannattavuutta. Jokin yhtälössä ei täsmää.
– Niin, miten sen nyt sanoisi… Reponen aloittaa ja jatkaa:
– Kaupan asema on neuvotteluissa ollut todella vahva, eikä alkutuotanto ole päässyt oikein vaikuttamaan hintoihin. En minä oikein muuta keinoa tilanteen parantamiseksi keksi kuin sen, että teollisuuden ja alkutuotannon eri toimijat vaatisivat yhtenäisesti tuottajille parempaa hintaa tuotteista ja elintarvikkeista. Yhtenäisyyttä kaivattaisiin enemmän.
Lypsykarjatilalla olennainen lukema on luonnollisesti se, mitä maidosta maksetaan litralta. Reponen kertoo, että heidän maitonsa menee Länsi-Maidolle Valion meijerille. Maidon hinta on 2014 pakotteiden jälkeen tällä hetkellä korkeimmillaan. Se hukkuu vaan äkisti nousseihin kustannuksiin.
– Uskon, että Valio on hoitanut asiat kohtalaisen hyvin ja lisäsenttejä tilitetään mahdollisuuksien mukaan.
Tulevaisuutta Reponen ei lähde liiaksi arvailemaan. Toisaalta sota voi vaikuttaa niinkin, että syksyllä viljasta saa hyvän hinnan.
– Jos tulee laajempaa pulaa ruoasta niin väkisin se vaikuttaa myös viljojen ja tuotteiden hintoihin. Sitä on toki vielä vaikea ennustaa, miltä ensi syksy näyttää.
“Tukipaketti on vain tekohengitystä”
Suomen hallitus suunnittelee parhaillaan jopa 300 miljoonan euron tukipakettia maatalouden tukemiseksi. Vaikka summa itsessään on valtava, ei se ProAgria Länsi-Suomen kasvintuotannon asiantuntija, paimiolaisen Elina Yrjövuoren mukaan ole kuin tekohengittämistä. Varsinaisen ongelman korjaamiseksi tarvittaisiin myös muuta kuin tukieuroja.
– Totta kai se auttaa hetkellisesti, mutta varsinainen ongelma on, että ihan kauttaaltaan tuottajahinnat ovat liian matalalla tasolla. Kauppa on pystynyt nostamaan tuotteiden hintaa hyllyillä, mutta nuo nostot eivät ole näkyneet tuottajien kukkarossa oikein millään tavalla. Tilanne on ihan sama, oli kyse sitten maito-, liha-, kananmuna- tai viljakasvituotannosta, Yrjövuori harmittelee.
Vaikka viljan- ja öljykasvien hinnat ovat nousseet rajusti. Ei viljelijöillä ole viime kesän huonojen satojen takia ollut juuri mitään myytävää.
Erityisen hankala tilanne on niillä tiloilla, jotka eivät ole tehneet apulanta-, torjunta-aine- ja polttoainehankintoja alku- tai viime vuoden puolella.
– Tiedän jo nyt, että monella tilalla, jolla hankintoja pitäisi nyt tehdä nykyhinnoilla, ollaan peltoja laittamassa heinämaaksi. Vaikka apulannan hinta nyt hiukan laskikin suurimman piikin jälkeen, on se edelleen ihan hirvittävällä tasolla. Siitä mistä vuosi sitten maksettiin runsaat 300 euroa tonnilta, maksetaan edelleen yli 800 euron hintaa, Yrjövuori päivittelee.
Monella pellolla vahva jääpeite on vienyt syysviljan mennessään, mutta pieniä toiveita on silti edelleen kohtalaisen syysviljasadon saamiseksi.
– Syysvehnän tilanne on heikko, mutta syysruis on kestänyt ankaria oloja hieman paremmin. Lumipeite ei ole sinänsä ongelma, vaan jääpeite, joka on jättänyt isoja peltoaloja hapettomaan tilaan. Eivätkä nämä kuluvan viikon kovat yöpakkaset ole ainakaan helpottaneet asiaa. Aika heikolta näyttää, vaikka toki lopullisen tilanteen näkee vasta sitten, kun kevät kunnolla pääsee vauhtiin.
Kipsistä apua Paimionjokilaakson viljelijöille?
ProAgria Länsi-Suomessa muun muassa peltojen kipsikäsittelyyn neuvontaa antava Elina Yrjövuori uskoo, että kipsiä tullaan levittämään Paimionjoen valuma-alueelle tulevina vuosina reilusti aiempia enemmän. Syynä tähän on se, että tieto kipsikäsittelyn hyödyistä on levinnyt hiljalleen laajemmalle ja myös se, että positiivisia kokemuksia kertyy vuosi vuodelta enemmän.
– Koko hanke sai hieman verkkaisen startin, koska lakipykälän aikaansaaminen vei hallituksen neuvotteluissa vuonna 2019 pitkään. Siten ensimmäinen mahdollinen kipsin levityskierros eli syksy 2019 meni oikeastaan ohi. Viime vuonna kipsiä levitettiin seudulla käsittääkseni niin paljon kuin se oli mahdollista, Yrjövuori sanoo.
Kaikkinensa KIPSI-hankkeen tähtäimessä on levittää kipsiä 50–85 tuhannelle peltohehtaarille Saaristomeren valuma-alueelle vuosien 2020–2022 aikana. Vuoden 2021 loppuun mennessä kipsiä oli levitetty noin 17 tuhannelle hehtaarille, ja esimerkiksi Paimionjokilaakson läheisyydessä olisi vielä tuhansia hehtaareja kipsikäsittelylle soveltuvia peltolohkoja.
– Totta kai uusi asia voi jännittää ja askarruttaa, ja viljelijät haluavat kuulla ensin konkreettisista kokemuksista ennen kuin he haluavat kipsiä omille lohkoilleen. Joku voi myös kuvitella, että kipsi kovettaisi maaperän, vaikka näin asia ei suinkaan ole, Yrjövuori muistuttaa.
“Maaperän rakenne jo parempi”
Tommi Reposen isännöimällä Sahalan tilalla kipsikäsittelyä kokeiltiin hankkeen eturintamassa keväällä 2020. Hänen kokemuksensa käsittelystä ovat hyviä ja tarkoituksena onkin jatkaa kokeilua taas, kun sopiva lohko käsittelyyn vapautuu.
– Vaikka vaikutukset tulevat paremmin näkyviin pitkällä aikavälillä, on jo nyt nähtävissä, että maaperän rakenne on parempi. Ei ainakaan mitään negatiivista voi sanoa.
Kipsikäsittelyn tarkoitus onkin murentaa maaperää, jotta sen muokattavuus olisi parempi. Myös maan ravinnetase paranee ja toiveissa on, että kipsi vaikuttaisi myös maaperän fosforitasoon alentavasti. Ennen kaikkea kipsikäsittelyn uskottaisiin vähentävän vesistöjä kuormittavien aineiden pääsyä esimerkiksi Paimionjokeen.
– Tiedotusta lisätään varmasti vielä kuluvan vuoden aikana. Erityisesti Paimiosas olisi erittäin hedelmällisiä peltolohkoja kokeilulle, sanoo Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala.
Yhdistys järjesti pari viikkoa sitten Paimion kaupungintalon Paimiosalissa paikallisille maanviljelijöille luennon aiheesta, joka keräsikin joko paikan päälle tai etäyhteyksien päähän noin 30 aiheesta kiinnostunutta viljelijää.
