Alun perin oman shetlanninlammaskoiransa villan kehrääminen oli leikillään ilmoille heitetty idea. Sitten turkulainen Jussi Lainio alkoi kuitenkin miettiä ideaa tarkemmin ja nyt hän istuu rukin ääressä Kaarinan kansalaisopiston kehruukurssilla.
– Pitkään tätä suunnittelin, ja nyt sain lähdettyä kurssille. Seuraavaksi pitää varmaan mennä neulontakurssille, että saa jotain myös tehtyä tästä langasta, hän naurahtaa.
Myös kaarinalaisen Anita Viitasalon sai kehruukurssille nimenomaan oman koiran karvat.
– Minulla on chow chow, ja pitkään hain, että kuka voisi kehrätä sen karvaa minulle langaksi. Lopulta päätin kuitenkin tulla itse kehräyskurssille, hän kertoo.
Kehräyskurssin opettaja Pia Laihonaho kertoo, että koirankarvoista kehrääminen on haastavampaa kuin lampaanvillasta kehrääminen, mutta moni nimenomaan haluaa kehrätä oman koiransa villaa.
– Koirankarvat on lyhyempisäikeisiä kuin lampaanvilla, minkä vuoksi niistä on vähän vaikeampi kehrätä, hän sanoo.
Kahdeksan rukkia
Laihonaho on huomannut, että kehrääminen on noussut uuteen suosioon viime vuosien aikana.
– Erityisesti korona-aikana ihmiset ovat halunneet kokeilla jotain uutta, hän sanoo.
Tämän Laihonaho on huomannut paitsi kansalaisopiston kursseilla, myös sosiaalisessa mediassa.
– Esimerkiksi Facebookin kehräysryhmä on todella suosittu. Minulle on myös soiteltu, että voinko käydä opettamassa kehräämistä ihmisten kotona, hän kertoo.
Laihonaho on pitänyt kehruukursseja eri opistoilla viime syksystä alkaen, mutta kädentaitoja hän on opettanut useissa kansalaisopistoilla ympäri Varsinais-Suomen jo vuosia. Ammatiltaan hän on designtekstiilien valmistaja.
Kehräämiseen hän itse hurahti muutama vuosi sitten.
– Nykyisin minulla on itselläni kahdeksan rukkia, hän naurahtaa.
Laihonaho uskoo, että kehräämisen suosion kasvuun on muitakin syitä kuin korona-aika. Perinnetekniikat ovat ylipäätänsä nostaneet päätään, samoin ekologiset arvot.
– Ja kehrääminenhän ei vaadi oikeastaan ollenkaan alkupääomaa, hän sanoo.
Nokkosta ja
maitokuituaLaihonaho kertoo, että kehräämisen aloittamiseen tarvitaan vain rukki tai värttinä sekä villaa.
– Villaa saa soittamalla lammastiloille. Lihalammastiloilta menee todella paljon villaa ihan poltettavaksi, joten on hyvä, että sitä hyödnnetään, hän toteaa.
Rukkeja puolestaan löytyy paljon käytettynä.
– Itse en maksaisi rukista yli viittäkymmentä euroa. Tärkeintä on rukkia hankittaessa katsoa, että pyörä ei vetkua kamalasti sivusuunnassa kun sitä pyörittää. Muita osia on helppo vaihtaakin, hän neuvoo.
Vielä rukilla kehräämistäkin helpompaa on värttinällä kehrääminen. Värttinän voi Laihonahon mukaan valmistaa myös itse.
Kunhan kehräämisessä on päässyt alkuun, voi villamateriaaleja vaihdella.
– Koirankarvan lisäksi voi kehrätä laaman tai alpakan villaa, pellavaa tai vaikkapa nokkosta tai maitokuitua, Laihonaho kertoo.
