Omassa lapsuudessani pääsiäinen oli (onneksi) jo ihan iloinen kevään juhla. Lapsuuden lempipääsiäisperinteeni oli, kun kukko kävi munimassa lasten nukkuessa tyynyjen alle suklaamunia.
Vuosien saatossa pääsiäisestä onkin tullut entistä enemmän lähinnä ruokajuhla, kuten monen muunkin juhlan kanssa on käynyt: laskiainen on se pullapäivä, Runeberginpäivää vietetään ainoastaan torttuja syömällä eikä vappu olisi vappu ilman munkkia ja simaa. Pääsiäinenkin tarkoittaa nykyisin monelle lähinnä mämmiä ja suklaamunia.
Vaikka pääsiäinen on kristillinen juhla, on kevättä juhlittu monessa kulttuurissa jo ennen kristinuskoa. Myöhemmin vanhojen juhlien tavat ovat sekoittuneet uskonnollisten tapojen kanssa. Tällainen on erityisesti pääsiäisen munaperinne.
Munat ovat kuuluneet kevään viettoon hedelmällisyyden symboleina jo ainakin tuhat vuotta eri puolilla maailmaa. Keväisin myös kanat ovat alkaneet munia enemmän, joten on luonnollista, että niitä on syöty runsaasti nykyisen pääsiäisen aikoihin.
Edelleen munat liittyvät pääsiäiseen monessa maassa. Englanninkielisissä maissa on tapana on etsiä pääsiäispupun piilottamia, koristeltuja kananmunia puutarhoista. Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa taas kylien ja kaupunkien kirkkojen kellot hiljenevät pääsiäisenä. Tuolloin kellojen kerrotaan lähteneen Roomaan siunattaviksi. Ja kun kellot palaavat siunausreissultaan, ne matkallaan pudottavat suklaamunia lapsille pihoille ja puutarhoihin.
Suomessa en ole pääsiäiskukon kuullut enää munineen oman lapsuuteni jälkeen, mutta sen sijaan munien piilotusperinne on yleistynyt meilläkin. Myös munien koristeluperinne on säilynyt vuosikymmeniä, ja ohjeet yhteen koristelutekniikkaan löytyy myös tämän lehden sivuilta.
