Paimio
Oletko koskaan miettinyt, missä sijaitsee Paimion korkein kohta? Tai ainoa järvi? Entä paljonko Paimiolla on merenrantaviivaa ja toisaalta minkä kunnan kanssa eniten yhteistä rajaviivaa?
Jo pelkästään näihin kysymyksiin vastaamalla ymmärtää nopeasti, miten moninainen paikkakunta 25 vuotta mittariinsa kaupunkina vuodenvaihteessa saanut Paimio on.
Ja näihin kysymyksiin paras vastaaja löytyy Paimion kaupungin paikkatietopalveluista. Vuonna 2012 Paimiolle mittausteknikoksi saapunut ja nykyisin paikkatietopäällikkönä työskentelevän Virpi Lindvallin tietokoneruudulla etäisyydet, pinta-alat ja pinnanmuodot muuntuvat nopeasti metreiksi, neliömetreiksi tai korkeuseroiksi.
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on heti yllättävä: korkein kohta ei suinkaan sijaitse esimerkiksi jykevän Nakolinnanmäen (75 metriä merenpinnasta) huipulla tai Varasvuoren hyppyrimäen juurella (72,5 metriä). Vesitorninmäellä Rivomäen huipulla (85 metriä) päästään jo aika lähelle, mutta todellisuudessa Paimion korkein kohta on kaukana Vistalta.
Aivan Salon rajalla lähellä Hajalan kylää sijaitseva ”Vapossuonmäki” yltää korkeimmalta kohdaltaan 93 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta on näköalapaikkana sen sijaan huomattavasti edellä mainittuja kesympi.
– Siellä ei ole mitään varsinaista jyrkkää rinnettä tai näköalaa. Siksi sitä on ehkä vaikea mieltää korkeimmaksi paikaksi Paimiossa, vaikka se sitä onkin, Lindvall kertoo.
Onko Vähäjärveä pian olemassa?
Entä sitten se ainoa järvi? Paimio on siinäkin mielessä erikoinen paikka, että vaikka kaupungissa on kymmeniä lampia, pinta-alaltaan osa erittäinkin isoja, ovat ne kaikki ihmisen muovaamia tekolampia tai tekojärviä. Ainoa aito järvi löytyy keskeltä kuivaa kangasmetsää, noin kilometri Hiekkahelmen maauimalasta etelään. Sekin on tosin vaarassa kadota karttakuvasta tulevien vuosikymmenien aikana kokonaan.
– Kuivina kesinä vesi häviää järvestä lähes kokonaan ja se kasvaa kovaa vauhtia umpeen. Näin keväisin vettä kuitenkin on yleensä mukavasti ja Vähäjärvi näyttää ihan järveltä, Lindvall sanoo.
Totta. Huhtikuun lopulla osin vielä jään peittämä Paimion ainoa järvi on loistossaan: noin pari sataa metriä pitkä ja runsaat 50 metriä leveä, puolisen hehtaaria pinta-alaltaan. Retkeilijälle löytyy parikin oivaa kallioista taukopaikkaa järven molemmista päistä.
Vaikka Vähäjärvi on Paimion ainoa järvi, on se pinta-alaltaan yksi seudun sisävesien lilliputeista. Monille tuttu Saari-Nummensuon pohjavesialue sisältää lukuisia eri kokoisia tekojärviä tai -lampia, joista ylivoimaisesti suurin on ”perunaksi” tai ”omenaksi” muotojensa perusteella nimetty lampi alueen eteläpäässä. Sen pinta-ala on esimerkiksi Vähäjärveen verrattuna valtava: 8,8 hehtaaria.
Miten on sitten Paimion muiden vesialueiden laita? Paimiolaiset toki tietävät, että kaupunki on tunnettu myös merenrantaviivastaan, mutta ulkopaikkakuntalaiselle sitä faktaa voi olla vaikea ilman karttakuvaa todistella. Tosiasiassa Paimiolla on vesialueita 1,06 neliökilometriä ja merenrantaakin 11,6 kilometriä. Sikäli merenrantakaupunki-statuksen hyödyntäminen on kuitenkin naapurikuntia hankalampaa, ettei kaupunki omista rantaviivasta enää metriäkään.
Viimeisin lohko, Fuilan ranta myytiin yksityisomistukseen kesällä 2012.
– Käytännössä kaupungin mahdollisuudet merenrannan hyödyntämiseen ovat olemattomat. Mutta toisaalta Jokipuiston aluetta on kehitetty viime vuosina paljon, joka on varmaan osaltaan kohottanut Paimion merellistä imagoa, Lindvall miettii.
Pelto hallitsee kaupunkimaisemaa
Paimio on myös kaupunki, jossa on viimeisimmän tiedon mukaan runsaat 11 000 asukasta, mutta silti sen pinta-alasta peltoa on yli kuusinkertainen ala asemakaavoitettuun alaan verrattuna. Peltoa on runsaat 81 neliökilometriä, kun taas asemakaavoitettua pinta-alaa noin 12 neliökilometriä.
Jokipuiston kehittäminen jatkunee myös tulevaisuudessa, mutta muilta osin Paimion ”kaupungistuminen” jatkunee jokirannasta poispäin kohti Nesteen liikenneaseman moottoritieliittymää. Nykyisen Saaren alueen eteneminen pysähtynee viimeistään 110-tielle, jonka eteläpuolella vastaan tulee pohjavesialue. Siten uutta suuntaa rakentamiselle pohditaan esimerkiksi junaradan pohjoispuolelta, Alvar Aallon tien eteläpuolelta.
– Pitää muistaa, että se on yksityisomistuksessa, joten matka siihen, että sinne voitaisiin suunnitella uudisrakentamista, on aika pitkä. Alue on kuitenkin osayleiskaavassa merkitty asuinalueeksi, joten se olisi suuntana sellainen, joka voisi olla mahdollinen tulevaisuudessa. Toinen realistinen paikka on jo nykyisellään kaupungin omistama Toikkalanmäen alue Veikkarissa, Lindvall pyörittelee.
Koko Paimion pinta-ala on runsaat 242 neliökilometriä, joten tilaa temmeltää, harrastaa ja liikkua riittää. Moni voi luulla, että yhteistä rajaviivaa on eniten jomman kummaan rakkaan rajanaapurin, Sauvon tai Kaarinan kanssa eniten, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Paimion rajaviivasta 23,3 kilometriä on yhteistä Liedon kanssa, sen jälkeen toisena tulee Kaarina 21,8 kilometrillä ja Salo 20 kilometrillä. Sauvo on vasta neljäntenä 17,8 yhteisellä rajakilometrillä.
Paikkatietopalvelua kaikille kaupunkilaisille
Vaikka Paimion kaupungin paikkatietopalveluista saa nopeasti vastaukset kysymyksiin siitä, missä erilaiset luontokohteet Paimiossa sijaitsevat ja miten paljon pinta-alaa mikäkin alue Paimiosta syö, ei se ole lähelläkään palvelualueen ydintä. Paikkatietopalveluiden ydinosaamista ja tärkein tavoite on tuottaa ennen kaikkea mahdollisimman ajantasaista paikkatietoa Paimiosta helpottamaan niin kaupunkisuunnittelua, infraa kuin uudis- ja korjausrakentamista.
– Esimerkiksi kaupungin rakennusrekisteri on yksi tärkeä ylläpidettävä tietopankki, jota päivitetään jatkuvasti. Ylipäänsä paikkatietopalveluiden merkitys on korostunut, sillä kymmenen vuotta sitten olin palvelualueen ainoa työntekijä, ja nyt meitä on kaikkiaan kolme. Resurssit ovat kasvaneet merkittävästi ja siten myös palvelua on pystytty parantamaan, paikkatietopäällikkö Virpi Lindvall iloitsee.
– Aika vähän me täällä pelaamme maaston ominaisuuksien kanssa. Ylläpidettävät aineistot ovat tärkeämmässä asemassa. Toki esimerkiksi maastoa kuvaava asemakaavan pohjakartta on tärkeässä roolissa kaavoituksen, rakentamisen ja infran perustana, hän jatkaa.
Yksi tärkeä tehtävä on myös yhteistyö maanmittauslaitoksen kanssa. Aineistoja jaetaan ja vaihdetaan puolin ja toisin, jotta karttapalvelut olisivat mahdollisimman ajantasaisia.
Toinen, kaupunkilaisille hyvinkin tärkeä työkalu on Paimion karttapalvelu, jonka ylläpidosta paikkatietopalvelut vastaavat. Sieltä kuka tahansa paimiolainen tai ulkopaikkakuntalainenkin voi tarkistaa esimerkiksi, minkälaisia kaavamääräyksiä asuinalueisiin liittyy tai minkälaisia rakennuksia eri tonteilla Paimiossa on. Kaikkea ei silti yleiseen karttapalveluun julkaista.
– Esimerkiksi suojellut luontokohteet ovat sellaisia, joita ei haluta siellä mainostaa. Ihan siitä luonnollisesta syystä, että sitten varjeltuihin kohteisiin voisi äkkiä kertyä ylimääräistä liikennettä.
