Sauvo
Näky entisen Hakkisherkun edustalla Sauvossa on samanaikaisesti pysäyttävä ja liikuttava.
Toista sataa ihmistä, puheensorinaa niin suomeksi, englanniksi kuin ukrainaksi – ja silti kaikki kuin yhtä suurta perhettä, vaikkei keskusteluissa aina yhteistä kieltä tahdo löytyäkään.
Eikä välttämättä yhteistä kieltä tarvitsekaan, kun sanat korvaavat iloiset kasvot ja lämmin borssikeittolautanen lisukkeineen; vareniki- tai golubtsi-kääryleiden tai pampushki-leivän kera.
– Halusimme jollain tavalla kiittää sauvolaisia siitä vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, mitä olemme viimeisen runsaan kuukauden ajan saaneet. Mietimme monenlaisia tapoja kiittää, mutta ylivoimaiseksi suosikiksi nousi lopulta ajatus perinteisten ukrainalaisten ruokien tarjoamisesta ja samalla voisimme myös tutustua paremmin sauvolaisiin, kertoo Natalie Trokhymchuk, joka saapui Sauvoon maaliskuun alkupuolella.
Hakkisherkusta kotipesäksi
Marraskuussa tyhjäksi liiketilaksi jäänyt entinen Hakkisherkku on muodostunut maalis-huhtikuun aikana ukrainalaisille tuikitärkeäksi “kotipesäksi” Sauvossa. Sinne on kerätty avustustarvikkeita ja sieltä apu on ohjautunut niille marjatiloille, joissa ukrainalaiset tällä hetkellä majoittuvat.
– Tämä paikka on ollut meille tärkeä, joten oli luonnollista, että haluaisimme osoittaa kiitoksemme juuri täällä. On ilo nähdä, miten moni sauvolainen on tullut paikan päälle nauttimaan hyvästä ruuasta ja tapaamaan meitä, Trokhymchuk sanoo.
Suurin osa Ukrainasta Sauvoon sotaa paenneista majoittuu paikallisilla marjatiloilla, mutta osa heistä asuu myös Sauvon keskustassa väliaikaisessa majoituksessa. Trokhymchukin mukaan sopeutuminen Sauvoon on käynyt nopeasti, sillä perusperiaatteiltaan Sauvo on kuin mikä tahansa ukrainalainen pienempi kylä.
– Ehkä talojen pihat ovat vähän isompia täällä ja talot ovat harvemmassa, mutta muuten maisema on aika samanlaista. Täällä on kaksi isoa kauppaa, kun taas Ukrainassa samanlaisessa kylässä olisi useampi pieni liike. Täällä ihmisillä on paljon enemmän autoja, kun taas Ukrainassa on tavallista kulkea pidempiäkin matkoja polkupyörällä, hän vertailee ja jatkaa:
– Ihmiset täällä ovat ennen kaikkea todella ystävällisiä ja sydämellisiä. Siitä olemme ikuisesti kiitollisia, Trokhymchuk hymyilee.
