PAIMIO
Kansallisen veteraanipäivän juhlintaa keskiviikkona Paimiossa sävytti herkkä ja huolestunut tunnelma. Veteraanikivelle Varsinais-Suomen kansanopiston pihassa laskivat seppeleen sotaveteraani Eero Heimo ja Paimion nuorisoneuvoston jäsen Miisa Louhi . Juhlahetkeen siirryttiin seppeleenlaskun jälkeen Paimion seurakunnan Mikaelintalolle.
– Pahaa tekee, kun tietää minkälaista sota on, kommentoi Heimo Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.
– Vielä muutama vuosi sitten meinattiin, ettei enää tällaista sotaa tulisi ja nyt uhkaavat atomipommillakin…
– Ja kun ei hän ( Putin) pärjännyt, niin pommittaa vielä niitä koteja, kerrostaloja. Eihän ihmiset voi sinne enää palata, kun ei ole mitään jäljellä. Ihan järjetöntä tuhoa, hän jatkoi.
Kuten niin moni muukin, Heimo muistuttaa, ettei Venäjään ole uskomista. ”Valhettelee vaan”, hän kommentoi presidentti Putinia ja kertoo kannattavansa Suomen liittymistä Natoon.
– Kyl maar siihen täytyy mennä.
97- vuotias Eero Heimo lähti rintamalle 17-vuotiaana. Hän taisteli Semsjärvellä, noin 30 kilometriä Karhumäestä ja hän oli mukana myös Lapin sodassa. Hän on viimeinen elossa oleva paimiolainen sodan käynyt veteraani. Lottatyötä tehneitä on vielä muutamia jäljellä.
Kunnallislehti on haastatellut Eero Heimoa loppuvuodesta 2019 hänen sotatiestään. Klikkaa juttuun tästä.
Veteraanipäivän juhlassa kuultiin edesmenneen paikallisen veteraanin Onni Peltolan sotamuistoista hänen tyttärensä Tuula Laurin kertomana. Lauri kertoi kirjanneensa muisteluja yhteisten jutusteluhetkien yhteydessä ja niistä piirtyi tarina poikasesta, joka oli 13- vuotias kun sota syttyi ja otti hoitaakseen miesten töitä, kuten maidon kuljettamisen meijeriin. Hän vartioi myös junarataa ja Juntolan voimalaa. Kova isku oli, kun isoveli kuoli taisteluissa rintamalla vain 18-vuotiaana, itse asiassa juuri 27.4.
Peltolan tie vei konekiväärikoulutukseen Haminaan ja sieltä rintamalle, ja vain 17-vuotiaana hänetkin.
Kaupungin tervehdyksessa valtuutettu Jouko Olander totesi, että veteraaniyhdistysten työ muuttuu jatkossa yhä enemmän veteraaniperinteen esillä pitämiseen ja muistamiseen painottuvaksi. Se on tärkeää, koska sota Euroopassa nostaa vahvemmin esille itsenäisyytemme arvon, ja veteraanisukupolven ansaitseman kunnian ja kiitoksen.
– Ei unohdeta myöskään veteraanien omaisia, puolisoita, lottia ja muita kotirintaman ja jälleenrakentamisen ajan sankareita.
Olander totesi myös, että itsenäisyys ja yhtenäisyys on muistettava yhteisten asioiden hoidossa. Mikään ei hoidu, ellei yhdessä hoideta.
Kirkkoherra Miika Rosendahl oli poiminut otteen Raamatun Saarnaajan kirjasta, jossa sanotaan, että ”viisaus on parempi kuin voima, viisaus on sotaa parempi”. Tilaisuus päätettiin rauhan rukoukseen.
Veteraanityöhön uusia kumppaneita
Paimion Sotaveteraanien Tuki ry piti veteraanipäivänä kokouksen ja järjestäytyi. Noin 30 vuotta sitten perustetun yhdistyksen toiminnassa tullaan jatkossa keskittymään nimenomaan veteraanien perinnetyöhön ja tältä pohjalta yhdistyksen sääntöjä uudistetaan. Yhdistyksen hallitukseen tuli edustus kaupungilta, seurakunnalta ja esimerkiksi Paimion seudun karjalaisilta ja reserviupseereilta.
– Hallitus sitten linjaa, miten me tässä perinnetoiminnassa huomioidaan nuorempi polvi ja tuodaan sille tietoa veteraanien ja lottien työn merkityksestä, kuvaa puheenjohtaja Henrik Carlstedt .
Uuteen hallitukseen on valittu Hannu Salminen, Jorma Hanhiala, Jukka Virtanen, Kyösti Vuontela, Heikki Kuparinen, Mikko Poikkimäki, Liisa Tommila, Jouni Lehtiranta ja Simo Paavilainen.
