Kun vain ehtisi

0

Niin moneen kivaan ja erilaiseen tapahtumaan ja tapaamiseen olisi tänä kesänä mahdollista osallistua, kun vain tietäisi kaikista ja osaisi tai ehtisi mennä.

Tällaisen huokauksen olen kuullut jo useita kertoja.

Tiedätte kyllä jo senkin, miten tuo jutustelu jatkuu: ”Kesä on vain 13 viikonloppua.”

Näinhän se on, että kesä on lyhyt, ja vain yksi neljästä vuodenajastamme. Samalla se on aikaa, jolloin valo ja lämpö saavat ihmiset liikkeelle. Nyt kun parin vaikean rajoituskesän jälkeen on taas mahdollisuus osallistua ja järjestää, niin eikö mitä, kohta edessä on valitsemisen vaikeus.

Ja miten nopeasti mieleen nouseekaan se, että maailmassa on niin paljon epävarmuutta ja huonoja uutisia, että sekin verottaa iloa ja puhtia, tekemisen haluja.

Tällaisiako me olemme, että nyt jo alamme kitistä siitä, että ei pysty, ei ehdi. Eikö koskaan ole hyvä? Voisiko tekemiseen löytyä jotenkin letkeämpi asenne? Ettei ole pakko vääntää iloa ja menohaluja pintaan.

Entä jos helpottaisit paineita ja ottaisit rennosti? Menisit sinne, minne sillä hetkellä huvittaa. Jätät menemättä ellei. Pakene uimarannalle, kun helle hiostaa. Mene teatteriin, jos haluat kokea suuria tunteita ja saada ajateltavaa. Ota kirja käteen ja etsi varjoisa istuin, kun haluat vaan olla. Kun mieli vaatii kropalle rutistusta, lähde luontoon, kapua vaikka lähimmälle kalliolle.

Katso välillä kauemmaksi ja näet lähelle paremmin. Tai toisinpäin. Kun on avoin mieli, löytyy vaihtoehtoja ja uusia juttuja.

Kesän valoisa aika on tärkeä meille jotka täällä Pohjolassa elämme ison osan vuotta pimeässä ja kohtalaisen kylmässäkin. Kesän valon, lämmön ja virkeyden kautta kerätään voimat syksyyn ja talveen.

Hyvän kesän ohjenuora on tässä: mitä monipuolisemman setin kesäpuuhia kukin saa kerättyä, sitä paremmin jaksaa kesän jälkeen. Joskus ratkaisu voi löytyä vaikka palapeleistä, kuten tähän lehteen jututetuilla kesämökkiläisillä Haanniemessä (sivut 58-59).

Taina Tukia