SAUVO/ Ossi Tammisto
Ahti Heino syntyi 20.9.1921 Koivistolla Vatnuorin kylässä talollisten Reinhold Heinon ja Selma Sylvia Suikin perheeseen, johon talvisotaan mennessä kuului kahdeksan muuta sisarusta. Vatnuori sijaitsi Koiviston niemen pohjoiskärjessä meren ympäröimänä. Heinon koti sijaitsi kylän eteläisimmässä osassa Kaalialassa niemen itärannalla.
30.11.1939 alkoi talvisota ja Ahti joutui jättämään kotinsa vanhempiensa sekä kahdeksan sisaruksensa kanssa. Uusi koti löytyi Karunan Kasklahden kylästä, Erkki ja Lempi Tammivaaran omistamalta Kirulan tilalta. Ehkä meren läheisyys lievitti hieman koti-ikävää.
Huhtikuussa 1941 Heino aloitti varusmiespalveluksensa.
12.6. hänet siirrettiin johtamaan 4. divisioonan jalkaväkirykmentti viiden 2. pataljoonan viidettä komppaniaa. Rykmentti sai naapuriosastoilta lempinimen Aaverykmentti , sillä se suoritti jatkosodassa usein pitkiä koukkauksia ilmestyen kuin aave sinne missä sitä tarvittiin.
Rykmentti taittoi melkoiset taipaleet, sillä se taisteli läpi kolmen kannaksen, nimittäin Karjalan, Aunuksen ja Maaselän.
Johti joukkoja edestä
Jatkosota alkoi 25.6.1941, ja pian komppanian päällikkö siirsi Heinon konepistoolimieheksi iskuryhmään, jossa hän toimi rohkeasti ollen aina ensimmäisenä taistelussa.
26.8. Talissa hän esitti ratkaisevaa osaa vihollisen tuhoamisessa komppanian hyökätessä vastustajan haupitsipatteriin.
Seuraavassa kuussa oltiin Aunuksen kannaksella Villavaarassa, jossa Heino 21.9.1941 erityisesti kunnostautui. Hän oli lepovuorossa, mutta lähti ympäristön tuntevana oma-aloitteisesti mukaan hyökkäykseen näyttääkseen tietä naapuripataljoonan taistelijoille. Itse hän eteni kärjessä.
Näin suomalaisten hyökkäyksen tyrehtyminen estettiin ja motti saatiin selvitettyä. Heino sai kilometrin edettyään osuman vasempaan olkapäähän vihollisen tarkka-ampujan luodista. Hän toipui vammoistaan Harjavallan sotilassairaalassa.
Hänen toipuessaan lähetettiin armeijan päämajaan esitys Mannerheim-ristin myöntämisestä Heinolle. Esityksessä nostettiin esille niin Talin kuin Villavaarankin urotyöt. 19.10. marsalkka Mannerheim nimitti Heinon Vapaudenristin 2. Luokan Mannerheim-ristin ritariksi, jolloin Heinosta tuli järjestyksessä 27. ritari.
Heino kuuli nimityksestä ollessaan vielä sotasairaalassa. Toivuttuaan hän palasi rintamalle ja ylennettiin 10.1.1942 korpaaliksi. Nyt hän oli joukkoineen Maaselän kannaksella, Krivissä, jossa Neuvostoliitto oli vuoden alussa aloittanut ankaran vastahyökkäyksen.
Oman tykistökeskityksen laukauksista muutama jäi lyhyeksi ja aiheuttivat Heinon välittömän kuoleman 14. tammikuuta 1942. Heino sai viimeisen leposijansa Koiviston sankarihautausmaalla. Hän oli sodassa kaatuneista Mannerheim-ristin ritareista nuorin, 20-vuotias. Hän oli myös ensimmäinen ritari, jonka kaatuminen pystyttiin todentamaan.
Tulevana sunnuntaina hän saa muistomerkkinsä myös Karunaan. Sen pystyttävät Sauvon kunta, Paimion seurakunta ja Sauvo-Karunan Sotaveteraanit ry.
