Kymmenen vuoden uurastuksella moni-ilmeinen kesäkeidas

0
Jari ja Leena Virtanen ovat molemmat myös innokkaita valokuvaajia, ja perheen vuosikirjoissa näkyy pihan huikea muutos. Aukeaman kesäisemmät vehreät kuvat ovat heidän ottamiaan.

PAIMIO

Leena ja Jari Virtasen kotipihaa Paimion Neitsytlammentiellä leimaa jo toukokuun puolivälissä kasvuston runsaus ja hyväkuntoisuus, vaikka kevät on ollut kolea ja talviolosuhteet vaativat.

Noin 2200 neliöisen tontin etupiha on vehreä ja runsas, mutta todellinen salaisuus aukeaa vasta kun kiertää talon takapihalle. Siellä aukeaa porrastetusti näkymä, jonka kesäiseen kukkeuteen on helppo uskoa.

Kerroksellisuutta, tyyliä, muotoja ja kesällä värejä pursuava piha on tulosta vajaan kymmenen vuoden uurastuksesta.

Virtaset muuttivat taloon marraskuussa 2012. Silloin Leena tunnustaa miettineensä takapihan laajahkoa nurmikkoalaa katsoessaan, että olisipa tontilla ollut enemmän metsää. Lapsenlapset toki pääsivät avaralla nurmikolla hyvin pelailemaan.

Kymmenessä vuodessa ”tyhjä” näkymä on muuttunut istutusten ja oloryhmien yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja silti piha yhdistyy rennosti sitä reunustavaan vanhaan kuusikkoon. Leena kertoo, ettei halunnut liian tiukkaa rajaa metsään, joten sinnekin on viety istutuksia, kuten happamasta pitäviä alppiruusuja.

Kivet takaisin



Muuton jälkeen Leenalle tuli nopeasti ajatus, että nurmikko on takapihalla turhan paljon. Niinpä pihaan päätettiin palauttaa aiemman omistajan metsän puolelle siirrättämät kivet. Ne tuotiin takaisin ja sommiteltiin pihalle. Leena paljastaakin, että kivet ovat hänestä omalla tavallaan kauniita ja kiehtovia. Kun sade kastelee, ne vaihtavat väriä, kirkastuvat.

– Ja onhan tämä muutenkin niin kivistä maastoa, että kun kangen lyö maahan, niin aina kolahtaa, täydentää Jari.

Kivien siirto on kuluneiden kymmenen vuoden aikana ollut niitä harvoja töitä, joissa käytettiin ammattilaisapua. Näin pihaan syntyi luontevasti alueita ja korkeuseroja, joiden pohjalta alkoi pihan muutos runsaiden kasvustojen keitaiksi.

– Mitään täältä ei ole viety pois. Nurmikko käännetty maatumaan, lisätty päälle sanomalehteä ja uutta multaa hiukan päälle. Sitten madot ovat saaneet tehdä työnsä, kertoo Leena Virtanen.

Jari muistuttaa, että yksi kuorma pihalle on tuotu uutta multaa istutuksia varten, mutta muutoin on hyödynnetty maapohjaa ja kompostien tuloksia.

Kierrätyksestä kertovat myös kiveykset, joissa on ystäviltä saatuja tiiliä, tai Mäntyrinteeltä metsän siimekseen löytynyt vanha joustinpatjan metalliverkko.

Istutusten suunnittelussa ja kasvien valinnoissa on huomioitu, että ympäröivä puusto tekee maasta happaman. Yksi pihan kantava idea on tietynlainen helppohoitoisuus, eli useimmilla istutusalueilla on jotain maanpeitekasvia, mikä pitää sekä rikkakasvit kurissa että samalla yllä kosteutta kuluttamatta liikaa ravinteita. Maanpeitekasveina on muun muassa ansikkaa, kurjenpolvea, suikeroalpia.

Nurmikkoalueilla, varsinkin metsän siimeksessä on viljalti sammalta, mutta sitä isäntäväki ei vieroksu tippakaan. Päinvastoin, esimerkiksi yhden istutusalueen rajaus on toteutettu kivien sijasta turveharkoilla, jotka ovat sittemmin kauniisti sammaloituneet.

– On turha yrittää taistella sammalta vastaan tällaisessa paikassa. Ihmettelen vähän jos metsätonteille yritetään saada väenväkisin nurmikkoa, vaikka maaperän happamuus on ihan selvää, sanoo Jari.

Intoa, kiinnostusta ja osaamista



Leena määrittelee, että pihassa on paljon kierrätyspuutarhan henkeä. Ideoita on ammennettu puutarhakirjoista ja -lehdistä, puutarhoihin tutustuen ja toki osin innostus on verenperintöä. Hänen isoisänsä ja setänsä olivat puutarhureita, ja sittemmin ammattiin on kouluttautunut myös poika. Myös Jarin äiti oli puutarhanhoidosta innostunut.

Molemmat puuhailevat pihassa usein, mutta Jarin sanoin Leena ”touhuaa koko ajan”.

– Mutta kyllä aika paljon istun ja seuraan luontoa, Leena hymyilee.

Erilaisia istuskelupaikkoja on eri puolilla pihaa. Esimerkiksi alppipiikkiputken, punahatun ja ajuruohon kokonaisuus on perhosten mieleen, ja joskus ne jäävät jopa yökylään. Pörriäisiä taas miellyttää yrttien alue, jossa löytyy iisoppiaidan lisäksi timjami, oregano, mäkimeirami…

Virtaset kertovat tehneensä kasvilöytöjä paitsi vierailemiltaan pihoilta, usein Salosta paikasta nimeltä Ilolan arboretum ja taimisto. Sieltä pihaan on tullut esimerkiksi Jarin suosikki suurilehtinen korkkipuu, jonka menestymistä moni ihmettelee.

Pienet koristepuut ovat Leenan suosikkeja. Riippakoristeomenapuu Royal Beauty hallitsee yhtä istutusaluetta, päärynäpuu ja suklaakirsikka omiaan. Kirsikkapuita on muitakin: ruso- ja pilvikirsikka esimerkiksi. Kauniissa portissa kiemurtaa upeasti kukkiva kiinanlaikkuköynnös. Erilaisten havujen lisäksi kotakuusama ja monenlaiset angervot pistävät silmään. Metsänreunassa on alppiruusuja ja atsaleoita, pensasmustikkaa.

– Erilaiset lehtikasvien värit ja muodot ovat mieluisia. Keijunkukat ovat ehkä yksiä suosikkejani, paljastaa Leena.

Kesään heräilevässä pihassa ei ole kovin paljon siivottavaa, sillä tietty määrä lehtiä ja kariketta on vain tulevalle kasvulle eduksi. Toki aina jotain pientä nyppimistä on, mutta ei rasitukseksi asti.

– Mutta mihin sitä aikaansa näin eläkkeellä käyttää. Jokaisella on oma juttunsa ja tämä on meidän ihana työmaa. Mihin kukakin höpsähtää, vilkaisee Leena hymyillen Jaria.

Ruohonleikkuuseen Jari arvioi, ettei kulu kuin enimmillään tunnin verran. Kastelemiseenkaan ei pihassa ole isommin tarvetta, vaikka joku voisi niin luulla.

– Meillä on ystäviltä saatu iso teräksinen maitosäiliö, johon otetaan sadevettä talteen, eikä sitä moneenkaan kertaan ole hanasta täytetty. Lähinnä kasteluvettä tarvitaan vain kesäkukille ja uusiin istutuksiin.

Tämän kevään hienoinen harmi oli, että vuosi sitten upeana kukkinut magnolia ei nyt kuki. Nuppuja kyllä oli, mutta sinitiainen kävi ne napsimassa. Ensi syksynä pensas saaneekin suojakseen kunnon verkon.