Paimiolainen Janne * Kuutsuo on harrastanut metallinetsintää yli kymmenen vuotta. Vapunpäivänä kotipaikan läheisellä pellolla metallinilmaisin piippasi kuten niin monesti ennenkin, mutta nyt pellosta löytyi vanha 900-luvulta oleva harvinainen Dirhemi hopeakolikko. ( *väärä etunimi korjattu 20.5.klo 9.)
– Mitä tahansa voi löytyä ja yleensä ne ovatkin roskia, kuten pullonkorkit, metallinpalat, naulat ja langat, mutta joskus onnistaa. Nyt tosiaankin osui kohdalle vanha viikinkiaikainen kolikko, jollaisia en aikaisemmin ole löytänyt.
Kuutsuo kertoo, ettei heti tunnistanut löytämäänsä rahaa, mutta kun hän laittoi siitä kuvan etsijöiden ryhmään, sieltä löytyi tunnistaja.
– Olen joitakin aikaisempia löydöksiäni lahjoittanut Museovirastolle, mutta tästä toivon saavani jonkinlaisen korvauksen, vaikkei se suuri olisikaan. En tee tätä rahan vuoksi, vaan minua kiinnostaa historia ja uskon, että näillä löydöksillä voidaan muuttaa historiaa. Esimerkiksi tämä minun löytämäni kolikko voi muuttaa Paimion historiaa, jos täältä ei aikaisemmin ole viikinkiaikaisia löydöksiä tehty, miettii Kuutsuo.
Lisää löytöjä
Valtteri Rannelma laittoi muutama päivä sitten facebookiin kuvan löytämästään korusta. Museoviraston arvion mukaan tämäkin osmansolmuriipus on viikinkien ajalta.
Löytö vahvistaa entisestään sitä, että Paimiolla on viikinkiaikaan ulottuvaa historiaa, mutta Valtterin vielä tätäkin tuoreempi löytö viittaa jo kivikauteen.
– Tämä on karhunhammasriipuksen osa, ja sitten myös tällainen kivi, joka on selkeästi käsin työstetty, hän esittelee löytöjä.
Metallinilmaisin Valtterilla on ollut jo kymmenkunta vuotta, mutta etsintä on ollut aiemmin satunnaisempaa. Jannen löytö sai hänet taas innostumaan.
– Itse asiassa reilu kuukausi sitten törmäsin Janneen facessa ja sitten innostuin uudelleen ja käytiin yhdessäkin etsimässä. Olin mukana silloinkin kun hän löysi sen kolikon. Hieno hetki.
Nyt harrastus on koukuttanut niin, että kun hän piipahtaa toimituksessa näyttämässä löytöjään, matka jatkuu sen jälkeen taas etsintöihin.
– Liikutaan pelloilla ja niityillä, tietenkään ei missään kylvetyillä pelloilla ja muutenkin rajoituksia kunnioittaen. Siellä missä voisi kuvitella, että asutusta on muinoin ollut, hän kertoo.
Kun seisomme toimituksen pihalla Vistalla, paikalla on aikoinaan lainehtinut meri. Historian tuntemuksen kautta kuka tahansa voi miettiä, missä ovat aikanaan olleet ensimmäiset pellot ja rannat.
Etsijällä rajoitettu jokamiehenoikeus
Janne Kuutsuo kertoo saaneensa kipinän harrastukseensa katsoessaan noin kymmenisen vuotta sitten televisiosta aarteenetsijät TV-sarjaa.
– Silloin ostin myös ensimmäisen laitteeni. Kuulun Vakka-Suomen metallinetsijät ryhmään, jossa jäseniä on tällä hetkellä noin parikymmentä ja koko Suomessa harrastajia on noin 2000, Kuutsuo kertoo.
Suomessa metallinetsimen hankinta ja käyttö ei ole luvanvaraista, pois lukien suojelluilla muinaismuistoalueilla. Muilla alueilla on kuitenkin hyvien tapojen mukaista hankkia lupa maanomistajalta, varsinkin mitä tulee pihapiireihin ja peltoihin.
Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu tietyillä alueilla kuten kansallispuistoissa, ulkoilualueilla sekä luonnonsuojelualueilla. Lisäksi tulee ottaa huomioon muinaismuistolaki ja Museoviraston ohjeet liittyen muinaismuistoalueisiin.
– Ihan mihin vaan en mene etsintöjä tekemään, vaan aika paljon käytän aikaa siihen, että tutkin alueita, joissa mahdollisesti olisi ollut rautakauden aikaista toimintaa ja joista saattaisi löytöjä tehdä. Myöskään ihan mihin vaan ei voi ilmaisimen kanssa mennä etsimään, sillä esimerkiksi Museovirastolla on omat suojelualueensa ja niille on asetettu 200 metrin suojaraja, jota lähemmäksi ei voi mennä, hän tarkentaa.
Etsinnässä käytettyjä laitteita on erilaisia ja erihintaisia.
– Aloittelijalle sopivan peruslaitteen saa noin 200–300 euron hintaan, mutta kalleimmissa laitteissa hinta nouseekin jo useisiin tuhansiin euroihin. Minulla oleva laite on noin 900 euron arvoinen ja sillä pystyn tunnistamaan ja löytämään metalliesineet noin 40–50 cm syvyydestä riippuen tietenkin niiden koosta, kertoo löytönsä myötä laajempaankin valtakunnalliseen julkisuuteen noussut Kuutsuo.
Kuntsarin video: Janne Kuutsuo tekee etsintää Paimiossa ja löytää lyhyen etsinnän jälkeen pellolta pienen linkkuveitsen
FAKTA
- Museoviraston arkeologisissa kokoelmissa on esineistöä koko nykyisen Suomen alueelta sekä niin sanotulta luovutetulta alueelta. Suurin osa kokoelmien kasvusta on arkeologisen tutkimustoiminnan tulosta.
- Muinaismuistolain mukaan maalöydöistä on ilmoitettava Museovirastolle, jolla on oikeus lunastaa ne valtion kokoelmiin. Löytäjä voi myös lahjoittaa löytönsä kokoelmiin. Vuosittain kokoelmiin saadaan lähes kolme tuhatta yksityishenkilöiden toimittamaa löytöä.
- Tällä hetkellä Suomen metallinetsinnässä on käynnissä uusi ajanjakso. Harrastus ei ole koskaan ennen ollut näin suosittua. Esiin on tullut näyttäviä arkeologisia löytöjä ja kiinnostus omaa kulttuuriympäristöä kohtaan on kasvanut. Uuden ajanjakson voidaan katsoa alkaneen 2010-luvun alussa. Harrastajien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on näkynyt myös löytömäärien kasvuna.
- Arviot harrastajien määristä vaihtelevat tuhannesta muutamaan tuhanteen. Määrä riippuu siitä, ketkä lasketaan mukaan: aktiiviset harrastajat vai kaikki, jotka ovat kiinnostuneita etsinnästä. Keskeistä harrastuksessa on kiinnostus historiaa ja kulttuuriympäristöä kohtaan.
