Parin viime vuoden aikana maaseudun vetovoimaisuus on kasvanut. Citymaalaiset-työryhmän ja Yhteismaa ry:n kyselyssä kerrottiin, että kaupunkilaiset haikailevat luontoa ja omaa tilaa ja haluavat hidasta elämää.
Kyselyn vastaajista noin viidesosa piti todennäköisenä sitä että asuu lähitulevaisuudessa maaseudulla, ja 60% piti sitä mahdollisena. Suurin este muutolle on työ ja urakehitys. Sen lisäksi moni mietti kovasti sitä, miten heidät otetaan vastaan. Kyselyssä nähtiin maallemuuttajien olevan ahkeria paikallisten palvelujen ostajia.
Melkoisen maaseutumyönteistä siis ja toki näitä merkkejä on havaittavissa ollutkin. Hyvä niin, vaikka ihan valtavaan maalleryntäykseen en jaksa uskoa. Käytännön palveluihin, työhön ja esimerkiksi liikkumiseen vaikuttavat niin monet seikat.
Sitten silmään osui jännä keskustelu facebookin Sauvo-ryhmässä. Siellä tuore mökkiläinen purki harminsa siitä, ettei ollut kokenut tulleensa tervetulleeksi Sauvoon. Naapurien kanssa ei ilmeisesti sujunut. Seurasi vilkas, kirjava ja kiinnostava keskustelu, jossa joku jakoi omia huonoja kokemuksiaan, toiset kertoivat hyvistä kokemuksistaan, joku neuvoi mihin ja miten lähteä liikkeelle, joku kertoi kunnan palveluista ja mökkiläisyhteistyöstä ja niin edelleen. Somelle tyypilliseen tapaan oli ymmärtäjiä, loukkaantuneita ja myös asiallisia komentteja sekä monenlaista muutakin.
Luin ja mietin, miten huonosti me kommunikoimme ja ymmärrämme toisiamme. Olisi parempi kuulla toista sen sijaan, että kerrotaan kerkeästi oma näkökanta. Toiset ovat sisäänpäinkääntyneitä, toiset tulevat juttuun kaikkien kanssa. Yksi moikkaa, toinen katsoo sivuun. Ammattihenkilö voi olla ihan huippu työssään, vaikka murahtelee tehdessään. Perusluonteen lisäksi meissä kaikissa voi olla tapojen kirjoa, jos juuret ovat vaikka Lapin korpimailla tai Savon syömmessä.
Varsinaissuomalaisiin liitetään usein tietty itsetietoisuus, hitaasti lämpiävyys ja sekin, että tulijoita ”kattellaan”. Entä sitten? En ole kuullu kenenkään lyöneen ovea kiinni, jos uusi naapuri tulee kohteliaasti tervehtimään. En myöskään näe, että uudet naapurit olisi haettava kotoaan toimimaan ja osallistumaan.
Meidän maalaisten hyvä perusviesti kesäasukkaille ja maallemuuttajille pitää olla, että ”tule sellaisena kuin olet”. Itse voimme muistaa toisen laulun sanoja mukaillen, että ”kelpaat kelle vaan”.
