Antaa koneen ajaa

0

Kesä on koittanut ja luonto on herännyt kauneimpaan loistoonsa. Talvi oli osaltaan viljelijöille turmiollinen ja suuri osa syysviljoista menehtyi. Toisaalta taas routa oli suosiollinen ja pellot muokkaantuivat keväällä erittäin helposti. Kevät pääsi jälleen yllättämään viljelijät, vaikka olikin hieman myöhässä. Osa peltojen metsäisistä reunoista oli vielä lumen peitossa, vaikka toisella puolella lohkoa jo kylvettiin. Kasvustot ovat lähteneet hyvin kasvuun ja toistaiseksi näyttää siltä, että saamme kelpo sadon. Pelko tulevasta viljan, lannoitteiden ja polttoöljyn hinnasta kalvaa mieltä, mutta ikkunasta kun katsoo, niin huolet unohtuvat ainakin hetkeksi.

Mielestäni hankalinta maataloudessa on ajaa traktorilla suoraan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta sitä se ei ole. Tässäkin asiassa teknologia on tullut avuksi, ja nykyään useat maanviljelijät ovat ulkoistaneet tämän hankaluuden traktorilleen, joka saa apua satelliiteista. Nykyteknologia tarjoaa maatalouden ammattilaisille huomattavasti enemmän; koneet ja traktorit pystyvät lähes itsenäiseen työskentelyyn pellolla. Tänä vuonna kylvin siten, että traktori huolehti ajamisesta, kääntymisestä reunassa sekä kylvökoneen nostamisesta ja laskemisesta oikeassa kohdassa. Kävin vain välillä täyttämässä kylvökoneen ja reunat kylvin itse, koska en vielä täysin luota automaatioon. Nämä automaatiot kuitenkin helpottavat kuljettajan tehtävää ja samalla poistavat suurimman virhelähteen eli inhimillisen virheen. Nykyisin kuljettaja on enemmän työnvalvoja, kuin itse suorittaja.

Kasvinsuojeluruiskuissa ja lannoitteenlevittimissä käytettävät automaatiot tuovat mukanaan suuren hyödyn niin talouden kannalta kuin myös ympäristölle. Automaatio hoitaa milloin laite levittää ja milloin ei. Näihin laitteisiin on jo yleisesti käytössä levitysmäärän säädöt eli pellolle laitetaan ravinteita sinne missä niitä tarvitaan ja oikean määrä. Tällöin saadaan laskettua kustannuksia ja samalla satotaso nousee ja ympäristön mahdollinen haitta pienenee. Satelliittien ottamista kuvista viljelijä voi tarkastaa biomassan kehityksen ja havaita erot lohkolla. Näistä tiedoista saadaan aikaiseksi levityskartta, joka lähetetään suoraan traktoriin, jonka voikin antaa rauhassa tehdä työnsä. Jos nämä toimenpiteet – huomata kasvuston vihreän eri sävyt, säätää koneen asetukset ja ajaa suoraan – pitäisi tehdä itse, voin melkeinpä luvata, että jokin jäisi tekemättä, ellei jopa kaikki.

Nämä teknologiset askeleet saattavat kuulostaa mukavuudenhaluisten viljelijöiden hifistelyltä, mutta tämäkin kehitys on vääjäämätöntä. Tilojen koot ja ruokittavien ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti, mutta peltojen pinta-ala pysyy samana. Uuden koneen tai traktorin ostaessaan viljelijä ottaa valtavan, hinnaltaan jopa omakotitalon suuruisen riskin, puhtaan ruuan puolesta. Jos kuluttajana haluat syödä maailman puhtainta ruokaa jatkossakin, muista suosia suomalaista.

Harri Louramo

Kirjoittaja on MTK-Paimion puheenjohtaja.