Ilmassa rakkautta – myös teatterin tekemiseen

0
Hieman jo ränsistyneen puutaloyhteisön mieskolmikko otti välillä ”cooleja” tanssiaskeleita. Vasemmalta Martti (Rolle Ekroos), Urpo (Kari Rantanen) sekä keltatakkinen ”Postimies” (Sami Granö).

KAARINA

– Huikea työryhmä niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin.

Näin luonnehtii ohjaaja Laura Hurme Sipilänmäen kesäteatterin vankkaa tekijätiimiä, jonka työn tuloksena soljui viime sunnuntaina ensi-iltaan Matti Kuikkaniemen käsikirjoittama kesäkomedia ”Mistä rakkaus alkaa”.

Ohjaajat kehuvat toisinaan väkeään ilman syytäkin, mutta tällä kertaa luonnehdinta ei ollut ylimitoitettu. Sipilänmäen illassa oli aistittavissa paitsi työryhmän vahva ja saumaton yhteistyö, myös innostunut ilmapiiri ja porukkahenki.

Nähtiin näyttelemisen hersyvää riemua. Sitä että kun päästään eristyksistä vihdoinkin yleisön eteen ja huomataan, että kappas, esityksen palaset ovat loksahtaneet paikoilleen, ja nyt on päällä on nyt hyvä draivi. Ja että väki tykkää.

Onhan se melko maagista.

Ohjaajan kiitokset työryhmälle olivat ansaittuja, sillä työtä oli tehty myös yksityiskohtien eteen. Ei pelkästään näyttelemisessä, vaan myös musiikissa ja koreografioissa, puvustuksessa ja lavastuksessa.

Harrastajateatterin tekemisessäkin hienosäätö ja nyanssit ovat tärkeitä, kuten hyvä ohjaaja – tässä tapauksessa Laura Hurme – tietää.

Toki täytyy toppuutella sen verran, ettei Kuikkaniemen käsikirjoitus ole suuren luokan mestariteos. Mutta ei se ole huonokaan. Ja se yhtä kaikki toimii. Eikä kurkota korkeammalle kuin mihin yltää.

Parhaimmillaan näytelmän dialogi on mukavan letkeää ja viihdyttävää – eikä se huonoimmillaankaan siitä kaukana ole.

Katsomossa riitti naurua, eikä se laimentunut, vaikka käsikirjoitukseen lomassa tarjoiltiin pientä asianpoikastakin.

Myös näytelmän musiikki ansaitsee hatunnoston. Sovitukset, soitto ja laulu olivat konstailemattomuudessaan hyvää laatua.

Näyttelijät lauloivat roolihenkilönsä äänenpainoin eivätkä esimerkiksi niin, että kun puhe vaihtui lauluksi, niin roolihenkilön olemus olisi muuttunut vallan toiseksi.

Soitto ei ollut täyteen ahdettua, vaan mukavan ilmavaa ja hyväsaundista. Pidin myös siitä, että kun laulujen sanat ovat näytelmässä hiukan imeliä, niin soitto ei lähtenyt samoille linjoilla, vaan pysyi sopivalla tavalla rouheana.

Työryhmä oli ideoinut ja harjoitellut hyvin ja pysyi täysillä mukana esityksessä. Niinpä Sipilänmäen ”Mistä rakkaus alkaa” -kesäteatterinäytelmässä aika ei tullut pitkäksi.