Nunnia ja konnia Paimion kesäteatterissa on soiva ja heleä kokonaisuus

0
Paimion kesäteatterin lavastus on oivaltava ja pienieleinen, samalla erittäin onnistunut.

PAIMIO
”Harjoitus tekee mestarin” . Usein ensi-illoissa näkyy pientä ja ymmärrettävää hapuilua. Viime perjantai-iltana Paimion kesäteatterin Nunnia ja konnia -esityksessä katsojallekin tuli se olo, että tässäpä on todella valmis esitys. Ei toki mikään ihme, sillä tätä musikaalin ensi-iltaa on todella odotettu, sillä sen piti olla jo kaksi vuotta sitten.

Miltäköhän esitys näyttää muutaman viikon päästä, kun esiintyjien jännitys on entisestään hellittänyt ja varmuus vieläkin selvemmin esillä?

Samannimiseen elokuvaan ja Broadway-musikaaliin pohjaava paimiolaisversio on onnistunut ja hallittu kokonaisuus, johon ohjaaja Eija-Irmeli Lahti oli saanut mukaan sekä elokuvasta tutun humoristisen sykkeen että myös omanlaisen paimiolaisen värin. Samalla esitys huokui muutoinkin uudenlaista kesäteatteria Paimiossa.

Nunnia ja konnia- tarinassa laulajan urasta haaveileva gangsterin heila Deloris van Cartier ( Merita Seppälä ) näkee murhan ja poliisit piilottavat hänet nunnaluostariin. Tarinan hauskuus ja upeus tätä seuranneessa persoonien ja maailmojen törmäyksessä paikallisesti näyttämöllä on musiikki, jonka toteutus on sanalla sanoen hieno. Kapellimestari Roope Kivimaan ohjaama bändi ”Pahat Munkit” on taidokas Alan Menkenin alkuperäisen musiikin tulkki, ja nunnakuoro hätkähdyttävän hyvä.

Ei nimittäin se, että lauletaan hyvin yhteen ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin että lauletaan tarkoituksella hallitun huonosti ja silti hyvin. Lauluvalmennuksessa siis myös Silvia Koski on tehnyt mittavan työn. Esitystä katsoessa ei voinut kuin ihmetellä sitä, että näyttämöllä ei myöskään otettu harha-askeleita. Kuoro oli kuin hyvin voideltu koneisto, niin sujuvasti soljui laulu ja tanssiaskeleet. Koreografia oli hallittu, pirteä ja siihen taisi olla ujutettu koregrafi Annika Mutilan toimesta pientä Broadwayn kimallusta.

Nunnat lavatähtinä

Merita Seppälän laulu ja lavasäteily oli odotetusti hienoa katsottavaa, mutta hänen perässään onnistui moni muukin. Koko esitys oli raikas. Tunnustan, että joskus aiemmissa paimiolaisissa esityksissä on tullut tunne, että lavalla on vähän puutunuttakin väkeä. Nyt tuntui, että näyttämölle olivat löytyneet monet sinne vankasti sopivat tekijät, vaikkakin osa heistä veti useitakin rooleja.

Muutamia henkilöitä voi nostaa ensi-illan perusteella erityisesti esiin. Hanna Suomi on mainittava hallittuna ja hillittynä abbedissana. Hanna ei jäänyt myöskään laulajana Meritasta jälkeen vaan paikoin hänkin sai väreet kipittämään selässä.

Naiset olivat esityksessä vahvoja laajalti: Miia Vaajanen oli laulajana ja nunnanoviisina näyttämön uusi, raikas tähti, ja näin myös Sari Tuisku . Ja kuten edellä sanottu, koko nunnakööri oli esityksen suuri vahvuus. Siinä jäivät miehet lavalla vallan kakkoseksi, vaikka paikkansa täyttivätkin.

Kunhan poliisi Ricky ( Jukka Valtanen ) saa hiukan lisää voimaa lauluunsa, hänkin hallinnoi selvemmin omaa rooliaan. Curtis-konnan roolissa Niko Hurskainen oli sopivan vankasti gangstaroolinsa päällä.

Lavastus tekee paljon

Paimion kesäteatterin esityksessä huomio kiinnittyy tänä vuonna siihen, miten toimivasti ja simppelisti ”maisema” muuttuu. Luostarimiljöö alttareineen on toteutettu hienosti ja samalla yksinkertaisesti.

Pyörivä lava päälavan vieressä oli toimiva ja tyylikäs uudistus. Tästä kiitos lankeaa työryhmälle, jota on vetänyt lavastemestari Veikko Entonen .

Nunnia ja konnia Paimion kesäteatterissa, esityksiä 15.7. asti.
Alkuperäinen käsikirjoitus Cheri ja Bill Steinkellner, musiikki Alan Menken, sanoitukset Glen Slater. Suomentajat Heikki Sankari, Kristina ja Jussi Vahvaselkä. Musiikin sovitus Jussi Vahvaselkä ja Paimioon Roope Kivimaa. Ohjaus Eija-Irmeli Lahti, kapellimestari Roope Kivimaa, lauluvalmennus Silvia Koski, koreografiat Annika Mutila, Puvustus Marjo Muntola, maskeeraus Ida Ollula, Näyttämökuvan toteutus Veikko Entonen ja työryhmä.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments