En ihmettele enää. Jo muutaman päivän koettelemus asunnossa, jota ei viilennä ilmalämpöpumppu ja joka jaetaan alati läähättävän lemmikin ja 8-viikkoisen hikituskaansa vaikertavan vauvan kanssa, on pistänyt asiat uuteen perspektiiviin. Jos ei yksinkertaisesti ole paikkaa, jossa viilentyä, on jatkuva lähes 30 asteen lämpötila sekä sisä- että ulkotiloissa ihmiselle liikaa.
Eikä (liiallinen) lämpö ole pelkästään mukavuus- tai ärsytyskysymys, vaan toisille se voi olla ihan oikeasti kuolemankysymys. THL:n tilastojen mukaan useamman viikon helleaalto aiheuttaa Suomessa katsantokannasta riippuen 200–400 ennenaikaista kuolemaa vuosittain.
Ensimmäisenä liipaisimella ovat ne, joiden olo on jo valmiiksi tukala korkean iän tai sairauksien vuoksi. Nämä ihmiset katsovat kauhulla tämän viikon sääennusteita, joissa päivälämpötilat kutittelevat päivästä toiseen 30 asteen rajapyykin kahta puolta.
Kuten viereisestä hellejutusta näkee, ovat 30-asteiset päivät näillä leveyspiireillä yhä harvinaisia, mutta eivät sillä tavalla poikkeuksellisia kuin vielä viime vuosisadalla. 2010-luvun aikana hellepäiviä, eli korkeimmalta lämpötilaltaan vähintään 25-asteisia päiviä on ollut keskimäärin kesäisin noin 20, kun vielä 1990-luvulla tavallinen kesä sisälsi noin kymmenen hellepäivää.
Kehitysvauhti on niin kova, että aloittelevana helleharmittelijana pelottaa ajatella, missä mennään esimerkiksi 2040- tai 2050-luvuilla. Onko silloin 30 hellepäivän kesä normaali ja kun säävirrat oikein asettuvat helteen puolelle, vietetään pian puolet suven 90 päivästä hellerajan tuolla puolen ”kolmekymppisiä paukutellen”? Pääsevätkö helteiden uhrit uhriutumaan silloin jo toukokuussa ja jatkamaan vaikerointiaan aina syyskuulle asti?
Toivottavasti ei, vaikka suuntaus huolestuttavalta näyttääkin.
