Ajokulttuurin muutos vaatii yhteistyötä

0

Itäisellä Uudellamaalla poliisi on käynyt kuntien kanssa keskustelua siitä, mitä mopoiluun liittyville ongelmille voitaisiin tehdä. Siellä ongelmat ovat ihan samoja, kuin täällä Paimiossa ja monessa muussakin paikassa. Öinen kaahailu ja kovaääniset kiihdyttelyt häiritsevät ihmisiä kesäöissä. Keskusteluissa on todettu, että pelkällä poliisin puuttumisella ja valvonnalla ei häiriöitä korjata eikä ratkaista. Ja juuri näin se on.

Taannoin poliisi viestitti, että ei teillä ja kaduilla ajamista voi kieltää. Ihan tärkeä muistutus on myös se, että pääosa nuorista osaa toimia liikenteessä kuten pitääkin; he noudattavat liikennesääntöjä, kulkupelit ovat kunnossa ja vain harvalle sattuu onnettomuuksia.

Mutta sitten tulevat ne, joiden menoa joutuu seuraamaan sivusta joko sydän kauhusta syrjällä tai ärtyneenä. He, jotka tiukemman valvonnan avulla pitäisi poimia pois kaduilta ajelemasta keula pystyssä ja kaasutellen viriteltyjä koneita vaarantaen paitsi itsensä, myös muita. He, joille viereisellä sivulla kerrottu ajokoulutus olisi tarpeen.

Mutta jos poliisi ei ehdi valvomaan, niin kenen homma se oikein on? Vanhempien.

Eihän se niin ole, että nämä nuoret kaaharit tulevat jostain ”tuntemattomasta”. Ehei, he tulevat kodeista, joissa ei välitetä siitä, että lapsi vaarantaa kylillä itsensä ja muita. Kodeista, joissa kulkupelin virittäminen on vain ”sellainen poikien juttu” tai jopa jotenkin hyväksyttyä kapinointia ”esivaltaa vastaan”. Kodeista, jotka rahoittavat sen ajelun joko osin tai kokonaan. Kodeista, joihin ihan reilusti ja suoraan pitäisi antaa palautetta siitä, että naapurusto kaipaa rauhaa ja rajoja.

Niin se vaan on, että kun mopo- tai kevari-ikäinen kaahari painelee Naskarlantiellä tai vaikka Alvar Aallontiellä keula pystyssä, niin se on ensisijaisesti vanhempien piittaamattomuuden tai ymmärtämättömyyden seurausta. Kyvyttömyyttä asettaa rajat ja valvoa niitä.

Meille on pesiytynyt sellainen kulttuuri, että esimerkiksi somessa osoitellaan, syyllistetään ja haukutaan ihmisiä hyvinkin suoraan, mutta kasvokkain asioiden tilan suora ja selkeä toteaminen on vaikeampaa. Vaikka vain tosiasioiden myöntämisen kautta tilanne oikeasti voisi muuttua. Siksi toistan vielä, että kyllä se on vanhempien vika, jos alaikäinen kotonaan asuva nuori kaahaa viritetyllä kulkupelillä yökaudet ympäri Vistaa. Nuori ei kykene ajattelemaan syitä ja seurauksia siten kuin aikuinen. On vanhempien tehtävä laittaa rajat ja opastaa mikä on oikein, sallittua ja turvallista hänelle ja muille.

Taina Tukia