Avoautoilija keventää kaasujalkaa ja nautiskelee luonnosta – “Jo itse matka on elämys”

0
Elina Lehmuskoski ja Yrjö Tuominen käyttävät avomallin SLK-mersua kesällä käyttöautonaan. ”Vanhalla rouvalla” matkat taittuvat mukavan rauhallisesti luonnosta ja ympäristöstä samalla nauttien.

Paimio

Yhdelle autoilu on elinkeino, toiselle se on pakollinen paha arjessa ja kolmannelle taas rakas harrastus, joka vie lähes kaikki vapaaillat ja viikonloput. Vaikka arkiautoilua joutuukin nykyisillä polttoaineiden hinnoilla pohtimaan yhä tarkemmin, on autoharrastamiselle selvästi yhä oma iso paikkansa suomalaisten sydämissä.

Kun pysähtyy seuraamaan liikennettä vaikka 15 minuutiksi tavallisena perjantai-alkuiltana Paimion Vistalle, voi autojen seasta bongata yhden jos toisenkin selvän harrasteajoneuvon erikoisine vanteineen, kiiltävine maalipintoineen tai muuten vain muhkeine äänimaailmoineen. Vielä selkeämpi merkki harrasteesta on kesähelteillä yleistyvät avoautot.

Sellaisen täytyy olla jo niin spesiaali ajoneuvo, ettei sillä sentään arjen kauppareissuja hoideta, eihän?

– Ja mitä vielä, ennen kuin polttoaineiden hinnat nousivat niin makkarapaketti piti mennä ihan varta vasten hakemaan jostain turkulaisesta kaupasta, jotta sai ajaa vähän enemmän. Ja nykyäänkin se on haettava Paimiosta ihan vain siksi, että pääsee vähän ajamaan, naurahtaa vuosimallin 1997 Ford Mustangin avomallilla ajava paimiolainen Mika Orre.

Samoilla linjoilla on myös toinen paimiolainen V8-moottorilla varustettujen jenkkiautojen ystävä, Kari Westerholm. Hänelläkin on kotonaan 60-luvun Mustang, mutta kesähelteillä liikkeelle lähdetään kuitenkin yleisemmin vuosimallin 1998 Chevrolet Corvetella. Siitä syystä, että siitäkin saa kätevästi katon laskettua sähköisesti takaluukkuun puolessa minuutissa.

– Avoautolla aistii maisemaa ihan eri tavalla, tuntee tuulen tuiverruksen ja haistaa luonnon eri tuoksut. On se monin tavoin aistirikkaampaa ajamista ja enemmän sellaista nautiskelua, hän miettii.

Motor Cafe kutsuu yhteen

Paimiolaiset avoauto- ja muutkin jenkkiautoharrastajat kokoontuvat lähes läpi kesän viikoittain tiistaisin Liedossa Mannin Navetan Motor Cafe -tapahtumassa. Orren ja Westerholmin lisäksi paikalla ovat tällä autoilusta kahvikupposten kera turisemassa paimiolaisista Timo Santanen ja Reija Arestova.

Santanen muistelee ajaneensa nuorempana avoautolla vielä jopa marraskuun lumisateessa, mutta on näinä päivinä jo hieman tarkempi ajosäästä.

– Silloin olin viemässä autoa talvisäilytykseen Karunaan ja loppumatkasta alkoi tupruttaa lunta. Päätin, etten nosta kattoa ylös enää muutaman kilometrin takia, vaikka olinkin perillä aivan jäässä, Santanen nauraa.

Vaikka avoautoilussa itse ajaminen on jo elämys, korostavat autoharrastajat myös yhteisöllisyyden merkitystä. Siksi he käyvät viikoittain autotapahtumissa ja kiertelevät usein tapahtumien perässä eri puolilla Suomea.

– Kyllä se minulle on ainakin yhteisöllisyys ja ihmiset, jotka tekevät harrastuksen. Täällä vaihdetaan kuulumisia ja höpötellään niitä näitä, eikä aina edes puhuta autoista. Se on valtavan suuri osa koko harrastusta, Westerholm miettii.

Vanha rouvalta ajamisen iloa

Jenkkiautoharrastajat ovat yksi autoharrastajien alaryhmä siinä missä avoautoharrastajatkin. Avoautoharrastuksessakin on omat ”kuppikuntansa” – osa vannoo isojen jenkkikoneiden jylinään, osalle taas eurooppalainen tarkkuus ja pienieleisyys on mielekkäämpää.

Paimiolaiselle Yrjö Tuomiselle avoautoinnostus syttyi pari kesää sitten, ja siihen ratkaisua lähdettiin hakemaan Mercedes Benzin näppärästä SLK-sarjasta. Kaksipaikkainen ja sutjakan kokoinen punainen avoauto löytyikin puolen vuoden etsinnän seurauksena, ja kun se löytyi, oli Tuominen suorastaan pakotettu tekemään kaupat.

– Tuttava osti ensin SLK-mersun ja sitä pohdittiin sitten, pitäisikö meidänkin hankkia samanlainen. Yhtä käytiin ensin katsomassa, mutta se livahti toiselle ennen kuin ehdittiin kaupoille. Seuraavaa kun mentiin katsomaan niin puoliso totesi heti, että nyt ostat sen heti. Ei siinä sitten auttanut kuin lyödä kättä päälle, hymyilee Tuominen runsas vuosi kaupantekotilanteen jälkeen.

Tuon hetken jälkeen hän ja Elina Lehmuskoski ovatkin olleet tuttu näky avoautollaan sekä Paimiossa että lähikunnissa. Käytännössä ”vanhasta rouvasta”, jollaiseksi viininpunainen kulkine on nimetty, on tullut heidän kesäkauden käyttöautonsa.

– Sillä jo itse matka on elämys. Todella kiva auto ajaa kaikkinensa. Nyt ei tarvitse kavereita houkutella mukaan, jos haluaa lähteä vaikkapa käymään Paraisilla tai Turussa, Lehmuskoski kertoo.

– Toistaiseksi kilometrejä on mittariin tällä autolla kertynyt viime kesän ja tämän alkukesän aikana noin 5 000. Kyllä sitä näin kesäaikaan ihan käyttöautoksi voisi sanoa, Tuominen jatkaa.

Ratin takana aitiopaikalla

Jos perinteisessä autossa kuljettaja on välillä hyvinkin peilaavien ja tummien lasien takana piilossa, ei avoautossa piilottelu onnistu. Usein avoauton kuski saakin osakseen tavallista enemmän huomiota liikenteessä.

– Ei mitään negatiivista ole ainakaan ollut, ehkä sitä pysähdytään vähän ihmettelemään, jos rullataan kattoa päälle tai pois. Mutta ei muuta. Tai no, Turun jokirannassa ajaessa matkantekoa seurataan kyllä aika tarkasti, hymyilee Tuominen.

– Lapset varsinkin näyttävät paljon peukkua ja se onkin ihan mukavaa. Mutta ei kyllä mitään negatiivista tule mieleen, ei teiden varsilla liikkujista eikä myöskään muista autoilijoista, jatkaa Mika Orell.

Bensan hinta saa valikoimaan

Polttoaineiden hinnat ovat kivunneet räjähdysmäisesti menneen kevään ja kesän aikana, ja se onkin saanut hiukan valitsemaan ajomatkoja jopa silloin, kun kyse on harrastuksesta. Esimerkiksi isommat tapahtumat jäävät tänä vuonna vähemmälle.

– Nyt valikoidaan vähän tarkemmin, mihin lähdetään. Ennen sitä vain meni ihan minne tahansa tapahtumien perässä. Nämäkin autot kuluttavat kuitenkin helposti kymmenisen litraa satasella, joten ei se enää ihan halpaa hupia ole, Westerholm ja Orell tuumivat.

Entä huolettaako polttomoottoreistaan elävien harrasteajoneuvojen tulevaisuus?

– Niin kauan kun bensaa saa huoltoasemalta niin myös ajoneuvoharrastaminen pysyy voimissaan. Ehkä siinä vaiheessa pitää harkita lopettamista, kun bensaa pitää hakea apteekin tiskiltä litran pullossa, naurahtaa Timo Santanen.