KAARINA
Kesäloman loppupuolella 14-vuotiaan sauvolaisen Miina Valtosen kesätyö mustikoiden parissa alkaa. Jo kolmatta vuotta mustikoita poimiva ja myyvä Valtonen ottaa tilauksia vastaan Facebookissa.
– Tämä alkoi oikeastaan siitä, kun isäni työpaikalla oli pohdittu, mistä voisi ostaa mustikoita. Isäni ehdotti minulle, että alkaisin poimimaan ja myymään mustikoita. Ja siitä se sitten lähti, Miina kertoo
Hän poimii mustikoita pitkin viikkoa, useimmiten aamuisin ja iltaisin.
– Tämä on hyvä tapa päästä takaisin myös arkirytmiin, kun muuten kesälomalla nukkuu helposti puoleen päivään, Miina hymyilee.
Mustikkametsällä hänellä kuluu aikaa tavallisesti puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Aika ei kuitenkaan käy pitkäksi musiikkia kuunnellessa.
Miina kerää yleensä ämpärillisen kerrallaan. Metsässä vietetty aika riippuu siitä, kuinka hyvän mustikkapaikan löytää.
Myös säät vaikuttavat siihen, kauanko hän jaksaa olla metsässä. Haastetta työhön tuovat nimenomaan vaihtelevat säät.
Ups, ämpäri kaatui…
– Pari kertaa on käynyt niinkin, että olen kompastunut metsässä mustikkaämpärin kanssa, jolloin mustikat ovat menneet saman tien mäkeen. Ei siinä silloin auta muu, kuin aloittaa poimiminen alusta, Miina sanoo.
– Muuten tämä on aika helppoa. Etenkin kun ei ole tarkkoja työaikoja.
Mustikkametsä alkaa lähes heti kodin takapihalta. Vaikka Miinan isä tulee joskus metsään seuraksi poimimaan mustikoita perheen omaan pakastimeen – ja äiti auttaa perkaamisessa – on Miina tarkka siitä, että hän tekee työnsä pääasiassa itse.
– Jos tällaiseen työhön ryhtyy, ei se ole vanhempien homma, vaan itse pitää hoitaa, hän sanoo.
Viime vuonna Miina epäili, jaksaisiko hän jatkaa vielä kolmannen vuoden. Työn rauhallisuus ja mahdollisuus tienata saivat hänet kuitenkin jatkamaan. Varsinkin, kun hänellä on ikänsä johdosta ollut vaikeuksia saada muita kesätöitä.
– Sovin vanhempieni kanssa, että osa rahoista menee urheiluleirien maksuihin. Äiti tietenkin haluaisi, että rahaa menee säästöön, mutta sitä tulee käytettyä myös niin sanottuihin turhiin kuluihin kuten vaatteisiin, Valtonen toteaa.
Negatiivista some-viisastelua
Kun Miina tänä vuonna laittoi someen ilmoituksen, että kerää taas mustikkaa, tuli some-julkaisuun aikuisia kommentoimaan negatiiviseen sävyyn, että mustikat ovat vielä raakoja.
– Kyllä se pisti itsekin epäilemään ja miettimään, että myynkö nyt ihan raakaa mustikkaa ihmisille.
Miinan mielestä ihmisten pitäisi osata luottaa, että mustikoita myyvä osaa katsoa, ovatko mustikat raakoja vai eivät.
Hän kyllä huomasi, että mustikat olivat joillakin paikoilla vielä raakoja, kun hän aloitti. Hän ei silti ymmärrä, miksi somessa haluttiin tulla kommentoimaan ikävään sävyyn.
– Nuoria muutenkin usein epäillään kaikessa tekemisessä, eikä negatiivinen kommentointi somessa ainakaan kannusta, Miina pohtii.
Epäilyistä huolimatta hän on saanut jo paljon tilauksia. Niitä tulee vuosi vuodelta enemmän. Aiempina vuosina hän on kerännyt noin 100 litraa, mutta ennakoi poimivansa tänä vuonna 150 litraa.
– Ehkä se on niin, että kun tätä on tehnyt pitempään, niin useampi uskaltaa tilata.
Lyhyt matka metsästä ostajalle
Vuosien aikana ostajat ovat olleet lojaaleja, ja tulleet aina hakemaan tilaamansa mustikat. Jos ei samana päivänä ilmoituksen mustikoista saatuaan, niin heti seuraavana.
– Äitini odottaa sitä päivää, että joku ei tulisikaan hakemaan, jotta hän saisi mustikkaa omaan pakastimeen, Miina nauraa.
Hän poimii mustikat poimurilla ja perkaa käsin sihdin avulla. Somessa ilmoituksen saatuaan hän laittaa ostajalle viestiä ja arvioi, kuinka nopeasti ostaja saa mustikat.
Sitten Miina lähtee metsään poimimaan mustikat. Perkaa ne ja myy.
Hän pyrkii pitämään mustikan matkan metsästä ostajalle lyhyenä, etteivät mustikat käsittelyn, sateen tai liian seisomisen takia mene huonoiksi ja tahmeiksi.
– Helpottaa, että minulla on autotallissa oma jääkaappi tätä systeemiä varten.
