Pääkirjoitus: Lajikateutta

0

Kun seuraa Paimion, Sauvon ja Kaarinan – ja miksei yhtä lailla koko maankin – harrastusrientoja, tulee toisinaan mieleen sana ”lajikateus”.

Lajikateutta ei ole pelkästään urheilussa. Sitä on myös taiteissa. Yllättäen jopa tieteissä, missä menestyksestä – ja samalla euroista – kamppaillaan kuulemma kaikkein verisimmin.

Sanotaan, että Suomessa jalkapalloseurat kadehtivat jääkiekon yleisömääriä ja pesäpalloseurat jalkapallon kansainvälisyyttä.

Väitetään myös, että taidemusiikki himoaa kevyen musiikin levymyyntiä ja radiosoittoa ja kevyt musiikki taidemusiikin apurahoja.

Mutta kadehtivatko elokuvantekijät teatterilaisten kuukausipalkkoja ja kuvataitelijat elokuvan kansansuosiota? Tuskin, vaikka eihän sellaista kehdattaisi myöntää.

Eräs yleisurheilua laajalti tunteva ystäväni kuiski kerran, että kestävyysjuoksun ja pikamatkojen porukoiden välillä on ristivetoa.

Sitä en usko. Enkä myöskään sitä, että pystykorvajärjestössä kadehdittaisiin ajokoirajärjestöä. Tai päinvastoin.

Paikallislehden toimittajan näkökulmasta lajikateutta on vaikea ymmärtää. Se tuo ikävällä tavalla mieleen entisaikojen puoluepolitiikan:

Outoja oletuksia ja epäluuloja. Sisäpiirejä. Hatusta vedettyjä tarinoita ja tarkoitushakuisia väittämiä. Kenen lippua kannat -ajattelua ja niin edelleen.

Korostuneen kapeakatseisuuden tuulia haistellessa tulee mieleen takavuosien Fakta homma -televisiosarja hieman virttyneine päähenkilöineen. Heille oman piirin sisälle rakentunut luja – tietyssä mielessä jopa herttainen – yksimielisyys oli muodostunut miltei uskonasiaksi.

Sellainen voi olla ryhmäfiiliksen kannalta kiva juttu, mutta ei juurikaan vie asioita eteenpäin. Samalla Ladalla junnataan vuosikaudet.

En ryhdy kaivamaan esimerkkejä paikallistasolta, vaikka ehkä niitä olisikin.

Ensi sijassa näitä seikkoja, rankingeja, arvomaailmoja, vakavuutta, totisuutta, rahanjakoa – myös lajikateuden olemassaoloa & määrää – olisi hyvä pohtia korkealla valtakunnantasolla.

Eli siellä missä jaetaan rahaa ja yritetään samalla rakentaa pitkäkestoisia ääriviivoja sille, mitä liikunnan kulttuurin, tieteen ja taiteen halutaan kansalaisille tarjoavan. Eikä pelkästään suoritusten, vaan myös sosiaalisen yhdessäolon ja keskinäisen arvostuksen tasolla.

Harrastustoiminta ei saa olla sisäänlämpiävää. Muuten se toimii itseään vastaan.

Olkoon kilpailu yhä enimmäkseen rehtiä. Kentillä ja niiden laidoilla.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments