Pääkirjoitus: Maanviljely – Rakkaudesta lajiin?

0

Jos koettelivat sääolot maanviljelijä Saarijärven Paavoa J. L. Runebergin runossa 1820-luvulla, eivät ne varsinaisesti ole hellineet maatalousalan yrittäjiä parisataa vuotta myöhemminkään. Paavon sadon söivät kevättulva, kesäinen raekuuro ja aikainen halla syksyllä. Varsinais-Suomessa taas on viimeisen vuoden aikana koettu äärimmäisen pitkä ja kuiva hellejakso, poikkeuksellisen kovat syksyn rankkasateet ja sitä seuranneet pakkaset, jotka jättivät syysviljan paksun jäävaipan alle.

Lumipeite viipyi jäävaipan päällä lopulta pitkälle huhtikuuhun, eikä syys–lokakuussa kylveltyistä syysviljoista ollut sen jälkeen enää mitään jäljellä. Maat muokattiin uudelleen ja kevättöihin päästiin tiloilla muutamaa viikkoa tavanomaista myöhemmin. Sen jälkeen kaikki näytti jo sujuvan pitkästä aikaa sadon näkökulmasta mallikkaasti, kunnes kesäkuun pitkää sateetonta jaksoa seurasi runsaan viikon kestänyt 30-asteinen hellejakso. Maa kuivui, ja nyt uhkaa kuivua myös sato sen mukana. Jo toista kesää peräkkäin.

Vaikka täkäläiset maanviljelijät jaksavat ainakin ulospäin näyttäytyä iloisina ja positiivisina uskoen parempaan huomiseen, on pinnan alla pakko kyteä jo todellista huolta tulevaisuudesta. Ukrainan sodan seurauksena apulannan hinta pomppasi jo varhain keväällä pilviin, ja samalla myös polttoainekulut lähes tuplaantuivat lyhyessä ajassa.

Euromäärä, joka tänä kesänä tarvitaan pelkästään viljan kasvattamiseen, on nyt aivan eri kuin vielä viime kesänä.

Kirsikaksi kriisikakun päälle Ruokavirasto ilmoitti viime viikolla, että EU:n eläinpalkkioiden maksaminen siirtyy tältä vuodelta ensi vuodelle. Eläinpalkkiot ovat vuoden tärkein tukimuoto erityisesti eteläisen Suomen nautakarjatiloille. Kustannusten rajun nousun vuoksi valmiiksi kriisissä olevat maito- ja nautatilat elävät nyt maksamattomien laskujensa kanssa epävarmuudessa kymmenien tuhansien eurojen tulovirrasta.

Maanviljely alkaa Suomessa olla pian todellista rakkautta lajiin, sillä kannattavaksi elinkeinoksi siitä on yhä harvemmalle.

2000-luvun yltäkylläisyydessä ei ole osannut kuvitella tilannetta, jossa ruuasta olisi yksinkertaisesti pula. Jos tämänkin vuoden kotimainen sato jää heikoksi, eikä Euroopan vilja-aitta Ukraina pysty paikkaamaan muun Euroopan vajetta totuttuun tapaan, voidaan ensi keväänä olla aidon ruokakriisin partaalla. Vähintäänkin ruoan hinta jatkaa räjähdysmäistä nousuaan ja asettaa siten seuraavaksi kotitaloudet tiukkojen valintojen eteen.

Pane leipään puoli petäjätä, tuumasi Saarijärven Paavo vaimolleen.