Tasapaino löytyi lääkärin diagnoosista – 50-vuotias Marko Pekkarinen haluaa olla vuosi vuodelta parempi ihminen

0

Paimio

– Voi sanoa, että olen tähänastiseen reissuun tyytyväinen. Kotamäen Markku kysyikin viikonloppuna, että milloin minulle iskee viidenkympin villitys. Ehkä se huomenna sitten kesken työpäivän iskee, naurahtaa teatteriharrastaja, kuntapoliitikko ja pitkään lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa työskennellyt Marko Pekkarinen.

Tänä vuonna Turun kaupunginteatterissa yhtä Hobitti-produktion päärooleista, Dwalinia esittävä Pekkarinen tosiaan täyttää 50 vuotta tänään tiistaina. Merkkipaalu itsessään ei syntymäpäiväsankaria sen suuremmin hetkauta, vaikka kesä merkitseekin uuden sivun kääntämistä elämässä.

Paimiossa varttunut Pekkarinen on muuttamassa takaisin kotikonnuilleen asuttuaan vaimonsa Sannan kanssa Sauvossa viimeiset 15 vuotta.

– Paimio on tuntunut aina kodilta, vaikka meidän olikin hyvä asua Sauvossa ja niiltä vuosilta on saatu myös paljon hyviä ystäviä ja kokemuksia. Muutamme Sannan kotitaloon, jossa asuu edelleen myös Sannan isä, jonka arkiaskareita pääsemme näin tukemaan. Meille tulee samalla siis yksi uusi perheenjäsen, Pekkarinen kertoo.

Hobitin jälkeen vanhaan arkeen

Jos nuorisotyö ja lasten auttaminen on ollut Pekkariselle elämäntyö, on teatteri tarjonnut sille hyvää vastapainoa iltoihin ja viikonloppuihin. Lukuisat roolit Paimion kesäteatterissa menneiltä vuosilta ovat varmasti monille peimarilaisille tuttuja, mutta vajaa vuosi sitten Pekkarinen loikkasi teatterimaailmassa varttuneella iällä kohti suurta tuntematonta: työskentelemään ammattilaisten kanssa Turun kaupunginteatterin valtavaan Hobitti-produktioon.

Hobitin esityskausi starttasi alkuvuodesta, ja parhaillaan esitykset ovat kesätauolla ennen syksyn esityskautta. Kun Hobitin matka joulukuussa päättyy, aikoo Pekkarinen (ainakin näillä näkymin) vetää hetken happea teatterimaailmasta ja palata täysipäiväisesti alkuperäisen leipätyönsä pariin.

– Se on nyt ainakin tällä hetkellä suunnitelmana. Toki teatterityökin kiinnostaa yhä enemmän, mutta vielä ei ole ainakaan tiedossa mitään seuraavaa projektia, johon pääsisi mukaan. Halu on kyllä kova, ja on ollut opettavaista työskennellä tämä vuosi ammattilaisten kanssa. Voi ylpeänä sanoa, että vaikka onkin näyttelijänä harrastaja, ei tarvitse yhtään hävetä omaa työnsä jälkeä.

”Lapsista on oltu aina huolissaan”

Työssään lasten ja nuorten parissa Pekkarinen on havainnut, että korona-aikana ongelmiin päästään yhä useammin vasta silloin, kun tilanne on kehittynyt jo todella huonoksi. Syynä siihen on muun muassa se, että pitkien etäopetusjaksojen aikana tieto lasten hyvinvoinnista ei ole välttämättä tavoittanut tuttua aikuista, kuten vaikkapa opettajaa.

– Toisaalta pitää myös sanoa, että lapsista ja nuorista on oltu aina huolissaan, eikä se ole muuttunut mihinkään korona-aikanakaan. Omaa huolta nostavat lähinnä ne nuoret, jotka eivät ole avun piirissä ja sitä eniten tarvitsisivat. Silloinhan ollaan jo hyvässä suunnassa, kun nuori on saatu kontaktoitua ja pulmiin on lähdetty hakemaan yhdessä ratkaisua, Pekkarinen muistuttaa.

– Ilokseni voin sanoa, että nykynuoret ovat fiksumpia kuin me olimme siinä iässä. Kun jokainen sukupolvi on aina vähän fiksumpi kuin edellinen niin pitkässä juoksussa kehitystä on tullut paljon.

Diagnoosi vähensi mielen myllerrystä

Pekkarisen oma maailma muuttui merkittävästi vajaat kymmenen vuotta sitten, kun hän sai diagnoosin ajatustulvalle, joka ei tahtonut jättää mieltä rauhaan sen paremmin öisin kuin päivisinkään. Kun aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD oli lääkärin toimesta diagnosoitu, sai moni Pekkarista askarruttanut kysymys välittömästi vastauksen.

– Se selitti monia asioita, joita olin pohtinut tuloksetta vuosia. Löytyi syy monille valinnoille ja ratkaisuille, mitä on kussakin elämänvaiheessa tehnyt. Ehkä jopa vähän sellaisia ajatuksia, että voi kunpa diagnoosi olisi tullut jo paljon aikaisemminkin. Toisaalta kun sitä mietti, ymmärsi samalla, että päätökset on tehty sillä parhaalla tiedolla, joka siinä hetkessä on ollut saatavilla. Senkin hyväksyminen rauhoitti paljon mieltä, Pekkarinen pohdiskelee.

Paikka Sauvon valtuustossa jää

Sauvon kunnanvaltuuston jäsenenä Pekkarinen (vas.) joutuu luonnollisesti muuton seurauksena jättämään myös paikkansa valtuustossa. Paloa politiikkaan on yhä, ja mielessä siintääkin päästä vaikuttamaan asioihin jälleen myös Paimiossa.

– Uskoisin, että seuraavissa kuntavaaleissa olen ehdolla Paimiossa. Toki siihen on vielä yli kolme vuotta aikaa, hän toppuuttelee.

Tulevalta Pekkarinen odottaa ennen kaikkea sitä, että hän pääsee viettämään ”nuoruudessa vähiin jäänyttä” parisuhdeaikaa vaimonsa kanssa. Ja toki mahdollisimman usein sekä sienimetsään että Lappiin lähivuosina.

– Meillä jäi silloin vajaat 20 vuotta sitten se varsinainen seurusteluaika aika vähiin, ja nyt koitetaan sitten ottaa tulevina vuosina takaisin. Ja Lappi on meille molemmille sellainen matkakohde, jonne lähdetään aina mielellään. Varmaan osin siitäkin syystä, että omat vanhempani ovat Kemijärven seudulta ja ne maisemat tuntuvat koko ajan tärkeämmiltä myös minulle.