Paimion ja Sauvon maahanmuuttokoordinaatori Tiia-Mari Tiittanen etsii kuumeisesti asuntoja. Syynä on se, että Paimioon ja Sauvoon on Ukrainan sodan alettua saapunut jo noin 650 sotaa paennutta ihmistä, ja osa heistä on edelleen väliaikaismajoituksessa.
– On se aika iso määrä, ja siitä syystä käytännössä tällä hetkellä oma työni on etsiä sopivia asuntoja, kalustaa niitä ja hoitaa asuntoihin liittyviä paperiasioita eri tahojen kanssa kaupungintalolla, Tiittanen selventää työtehtäviään.
Sotaa paenneista noin 300 on sijoittunut Paimioon ja peräti noin 350 Sauvoon.
– Varsinkin Sauvon kokoiseen paikkakuntaan määrä on aika iso. Voi sanoa, että asunnoista alkaa olla pulaa seudulla, Tiittanen kertoo.
Hän aloitti maahanmuuttokoordinaattorina toukokuun puolivälissä. Virka oli kokonaan uusi, ja siihen haettiin sopivaa henkilöä huhtikuussa. Ukraina-apu Paimio -toiminnasta peimarilaisille tutuksi tulleelle Tiittaselle hakeminen oli heti selvää, vaikka edellinen työ olikin hänen mukaansa siihen asti “unelmatyö, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta”.
– Tein yhdeksän vuotta töitä A-klinikkasäätiöllä päihderiippuvaisten auttamiseksi ja koin sen niin mielenkiintoiseksi työksi, etten osannut kuvitella koskaan tekeväni enää muuta. Mutta kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan, alkoi tilanne ahdistaa ja halu auttaa heräsi nopeasti. Sen myötä syntyi ensin Ukraina-apu Paimio -ryhmä ja kun huhtikuussa Paimion kaupunki ilmoitti etsivänsä maahanmuuttokoordinaattoria, oli selvää, että hakisin paikkaa. Vaadittu koulutuskin oli jo valmiina, ammattikorkeakoulussa sosionomiksi opiskellut Tiittanen kertaa.
Osallistavaa tekemistä kaivataan
Ensimmäiset pari kuukautta Tiittasen työ on ollut siis pitkälti sopivien asuntojen kartoittamista seudulta ja niiden kalustamista valmiiksi ukrainalaisille. Ukraina-apu Paimion toiminnassa hän on ollut kesällä mukana enää vähemmän, mutta tapaa edelleen sotaa paenneita lähes päivittäin työnsä puolesta.
Tapaamisissa toistuvat pikkuhiljaa samat teemat: ukrainalaiset haluaisivat kovasti tutustua paikallisiin ja tehdä töitä, mutta keinot ovat toistaiseksi olleet vähissä. Peltotyöt työllistävät toki kesällä, mutta miten käy syksyllä, kun satokausi on ohi?
– Kaikesta näkee, että osalla ukrainalaisista alkaa aika käymään todella pitkäksi. He kaipaavat ihan vain kanssakäymistä ihmisten kanssa, seuraa ja tekemistä. Ja tietysti myös työtä, Tiittanen sanoo.
Hän kannustaa paikallisia ottamaan ukrainalaisia mukaan vaikkapa kalastusretkille, puistotreffeille tai muihin aktiviteetteihin.
– Osallistavaa toimintaa kaivataan kovasti. Vaikka osa ukrainalaisista aikoo palata takaisin Ukrainaan heti kun tilanne sen mahdollistaa, on osa jo nyt sitä mieltä, että aikoo jäädä tänne seudulle pidemmäksikin aikaa. Kaikilla ei välttämättä ole Ukrainassa enää mitään, minne pommitusten jälkeen palata, Tiittanen muistuttaa.
Syksyn haasteena työllistyminen
Kesän kääntyessä syksyyn Tiittanen uskoo myös oman työnsä muuttuvan hiljalleen linkiksi Paimion kaupungin ja Sauvon kunnan sekä ukrainalaisten välille. Jo kevään koulutustarjonta oli hänen mukaansa resursseihin nähden hyvää, ja hän uskoo, että esimerkiksi suomen kielen opetukselle tulee olemaan opistotasolla reilusti kysyntää myös syksyllä.
– Syksyyn on koitettu jo varautua tekemällä tiivistä yhteistyötä esimerkiksi työllisyyspalveluiden kanssa. On selvitelty muun muassa mahdollisuuksia laillistaa Ukrainassa opiskeltuja ammatteja suoraan Suomessa vastaaviksi ja tiedusteltu, millaista lisäkoulutusta ihmiset mahdollisesti tarvitsisivat, Tiittanen selventää.
Kaikkiaan hän on ilahtunut jo keväästä lähtien siitä auttamisen halusta, joka Paimiossa ja Sauvossa vallitsee.
– Olen edelleenkin hirveän positiivisesti yllättynyt siitä, miten paimiolaiset ihmiset, SPR ja muut tahot ovat ottaneet tämän kriisin hoitaakseen. Mukana on niin paljon vilpitöntä auttamisen halua, että se ilahduttaa jatkuvasti, Tiittanen hymyilee.
