Ilmaisunvapautta ja rentoutusta maalaamisesta – Piikkiöläiselle Anna Pesoselle taiteilu on tarttumapinta

0
Anna Pesonen saa inspiraatiota töihinsä musiikista, uuden kokeilusta ja värien fiilistelystä kankaalla.

KAARINA

Piikkiöläinen harrastajataiteilija Anna Pesonen löysi aikuisiällä maalausharrastuksen. Se antaa hänelle omaa aikaa ja ilmaisunvapauden.

Maalaamisesta on sittemmin muodostunut Pesoselle sivutyö. Hänellä on kuukausittain ostajia tai tilaustöitä.

Pesonen löysi maalaamisen muutama vuosi sitten etsiessään itseään. Kahden nuoren lapsen äitinä hän koki aikaisemmin arjessaan, että käyttää suurimman osan ajastaan muita varten.

– Aloin silloin miettiä, mitä oikeastaan tykkäisin tehdä. Minulle taiteilu on tarttumapinta. Piirsin jo lapsuudessani ja nuoruudessani, hän kertoo.

Pesonen ei uskaltanut ostaa maaleja heti, vaan aloitti piirtämällä eläimiä lyijykynällä. Kun hänen työkaverinsa ostivat häneltä piirroksia, hän sai rohkeutta ostaa maaleja.

Visuaalisuus on tärkeää



Pesoselle maalaaminen on merkinnyt ennen kaikkea omaa aikaa ja omaa tekemistä. Maalatessaan hän purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan.

Pesonen kokee, että maalaaminen lisää henkistä hyvinvointia ja auttaa ymmärtämään itseä. On vapauttavaa, kun kädet ja pää keskittyvät tekemään samaa asiaa.

– Maalaaminen on tapa tuoda itseään esille. Jokainen haluaa tulla jollain tavalla nähdyksi ja kuulluksi. Tämä on se minun juttu, hän sanoo.

Pesonen uskoo, että taide voi auttaa ihmisiä monissa asioissa. Hän ottaa esimerkiksi visuaalisen kauneuden.

– Silmää miellyttävän kauneuden arvostamista ja tavoittelua pidetään ehkä pinnallisena. Kuitenkin se, mitä näkee, vaikuttaa siihen mitä tuntee ja ajattelee, ja päätöksetkin perustuvat usein siihen

– Jos kodistaan tekee visuaalisesti itseään miellyttävän, silloin on hyvä olla. Ehkä päätöksetkin ovat silloin parempia. Myös tulevaisuuden kannalta.

Tilaa lapsenmielisyydelle



Anna Pesonen pitää kuvataidekursseja. Viimeksi hän on järjestänyt acrylic pouring -kursseja, joilla akryylimaalia kaadetaan kankaalle.

Hän mieltää, että ihmisten on helppoa lähteä mukaan tällaisille kursseille, koska he saavat onnistumisen kokemuksia heti. Kurssille lähtiessään ei siis tarvitse olla maalauskokemusta. Silti voi tehdä kiehtovan teoksen.

– Sen huomaa, kuinka ihmiset nauttivat. Värejä kaataessaan heistä tulee lapsen kaltaisia. He innostuvat ja heittäytyvät, hän hymyilee

Harrastuksensa myötä Pesonen on ymmärtänyt, kuinka paljon aikuisilla on opittavaa lapsilta. Aikuiset tulevat helposti ajatelleeksi vain tavoitteellisuutta tai hyötyä.

Taiteessakin arvostetaan usein ensi sijassa selkeyttä ja tarkkuutta. Talot kun ovat sen mallisia kuin ovat, eivätkä esimerkiksi pyöreitä.

– On hauskempaa, kun ei tarvitse mennä sääntöjen mukaan. Kaiken ei tarvitse olla niin tunnistettavaa ja selkeää.

”Olen avoin ja kokeilen”



Pesonen on viehättynyt abstraktisesta taidesuuntauksesta, johon suurin osa hänen maalauksistaan nivoutuu.

– Sillä alueella saan persoonallisuuteni esiin. Elämässä voi pelätä virheitä loputtomasti, mutta abstraktia taidetta tehdessä ei voi epäonnistua. Se on vapauttavaa.

Vapautta Pesoselle on myös uuden kokeilu maalauksessa, esimerkiksi erilaisten, jopa hullunkuristen välineiden käyttö. Teoksissaan hän on käyttänyt pensseleitä, palettiveistä, muovipusseja, kasveja ja talouspaperia – jopa aitoa käärmeennahkaa.

– Aikaisemmin harmittelin, kun minulla ei ollut ominaista tyyliä, mutta nykyään koen sen olevan ennemminkin vahvuus. Olen avoin ja kokeilen kaikkea.

Harrastuksesta haaveammatiksi



Pesonen haaveilee, että voisi joskus tehdä maalaamisesta kokoaikaisen työn. Myös terapeutin urasta on ollut mietteitä.

– Haluaisin pitää taideterapiaa. Sellaisia tunteja, joilla ihmiset voisivat maalaamisen lisäksi tutustua itseensä.

Pesonen haluaa kannustaa. Lapsillakin taiteilu saattaa jäädä kokonaan pois, jos aikuiset lannistavat.

Hänen mukaansa vanhemmat ja aikuiset kieltävät helposti lapsiltaan asioita, ja opettavat, ettei kaikkea voi haluta.

– Ikäihmisten parissa työskentely on opettanut, kuinka erilainen ihmisen elämä voisi olla, jos lapsena ja nuorena olisi saanut kannustusta ja tukea enemmän. Aikuiset ovat helposti rajoittuneita omiin uskomuksiinsa.

Pesonen uskoo, että pystyisi maalaamaan työkseen, jos panostaisi siihen vielä enemmän. Toisaalta hän nauttii monista muistakin asioista, eikä haluaisi käyttää kaikkea aikaansa yrityksen kanssa touhuamiseen.

Hän näkee, että täysipäiväinen maalaaminen vaatii stressinsietokykyä. Se myös pudottaisi elintasoa hetkeksi, ennen kuin työ saisi siivet alleen.

Pesonen ei kuitenkaan näe kokopäiväistä taiteentekoa kohdallaan mahdottomuutena.

– Ympärilläni on aina ollut tukijoita ja kannustajia. Usein on lopulta itse oman etenemisenä ja haaveidensa esteenä.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments