Sauvon viime lauantainen Elopäivät -tapahtuma ei tarjonnut mitään räjähtävää uutta, mutta ei sellaista kaivattukaan. Konsepti on vanhastaankin hyvä ja toimiva.
Eli mukavaa yhdessäoloa ja jutustelua. Oman paikkakunnan väkeä esiintymislavalla. Laadukasta lähiruokatarjontaa. Kiinnostavaa paikallishistoriaa ja muisteluita. Mukavaa, rauhallista tunnelmaa.
Elopäivillä tuli töitä tehdessäkin hiukan sellainen olo kuin olisi mukavalla pikku lomalla.
Sauvo nousi merestä ja sarastuksesta
Vaikka Elopäivien konsepti on tuttu, ei Elopäivät junnaa paikallaan. Aina on joitakin uusia täkyjä esillä ja vesillä.
Tällä kertaa eräs mielenkiintoinen kuriositeetti oli arkeologian ja geologian maisterin Jussi Kinnusen luento ”rannansiirtymisestä”. Toisin sanoen siitä, millä seuduin ja missä määrin maan kohoaminen on vuosituhansien ja -satojen saatossa muokannut rannikkoseutujen elinolosuhteita ja asumista.
Kinnusen luento liittyi Sauvon kotiseutumuseon kuluvan kesän teemanäyttelyyn Merest nousee Sauvo .
Jo aikaisemmin Kinnunen on työstänyt kyseisestä aiheesta 6 minuutin mittaisen mainion videon Sauvon kotiseutumuseolle. Video konkretisoi vaihtuvin kuvin ja tekstein, kuinka nykyisen Sauvon kunnan alueet ovat asteittain muuntuneet sisäsaaristosta osaksi mannersuomea.
Yli 40 myyjää tai esittelijää
Sauvon kunta kantaa päävastuun Elopäivien järjestelyistä. Käytännössä ohjelmasta ja organisoinnista vastaa pitkälti kirjastonjohtaja Päivi Inkinen .
Sauvon kunnan oman osaston järjestelyistä vastasi sivistysjohtaja Elli Sainio .
– Teltalla kävi vilkkaasti väkeä, ja kävijät olivat positiivisella ja iloisella mielellä, Inkinen kertoo.
– Erityisen toimivaa oli myös yhteistyö esittelijöiden ja torimyyjien kanssa. Toripaikkojen organisoinnissa pitää olla pieni diktaattori. Täytyy pitää mielessä kokonaisuus. Kaikille saatiin kuitenkin järjestettyä mieluinen paikka hymyssä suin.
– Eli kaikin puolin positiivinen tunnelma jäi tapahtumasta kokonaisuudessaan, Inkinen summaa.
Sauvon torin alueella oli Elopäivillä yli 40 myyjää tai esittelijää.
– Se on ihan hyvä määrä, sillä torialue on kuitenkin melko pieni. Tällä tarjonnalla väki pystyi liikkumaan varsin hyvin ilman tungosta.
– Yleisöltä on tullut aika tyytyväisiä kommentteja ja kiitoksia. Tunnelma oli leppoisa, Inkinen iloitsee.
Uunituore historiavihkonen
Sauvon kirjoitetun historian aikajanaan liittyen Elopäivien kävijöillä oli tilaisuus osallistua historioitsija Ossi Tammiston vetämiin ”Kylänraitti halki vuosisatojen” -kävelykierroksille.
Oivallisena kertojana Tammisto ei uuvuttanut kuulijoita nimi- ja vuosiluku-mantralla, vaan puhalsi historiaa eloon kepeällä ja kiinnostavalla otteella.
Kierroksella saatiin kuulla muun muassa se, että Sauvon kivikirkon rinnalla oli 1700-luvun lopulle saakka puinen kirkko, jota sanottiin ”suomalaiseksi kirkoksi”. Ja että kyseisen puukirkon kurkihirsi on tänäkin päivänä kannattimena eräässä Sauvon keskustan vanhassa puutalossa.
Ehkä.
Uunituore, merkittävä sauvolainen kulttuuriteko on se, että viime viikon lopulla saatiin kirjapainosta ulos hieno kulttuurivihkonen Kylistä keskukseksi. Sauvon kirkonkylän historiaa . Sen on kirjoittanut Ossi Tammisto Sauvon Museon Tuki ry:n vapaaehtoistyöryhmän avustamana.
Himasesta Hakkinen
Vuodesta 2015 lähtien Sauvon Elopäivien yhteydessä on nimetty ”Vuoden Hakkinen”. Kyseisen henkilön valitsee Sauvon kunniamerkkitoimikunta kuntalaisten ehdotusten pohjalta.
Tällä kertaa vuoden Hakkiseksi nimettiin Marko Himanen , ”tuhansien talkootuntien mies”.
Himasen leipälajeja ovat ulkoilu ja liikunta, erityisesti hiihto. Hiljattain Himanen on kunnostautunut myös Suojalan laavun toteuttamisessa.
Elopäivien esiintymislavan juontaja, sauvolaislähtöinen teatterimies Timo Vänts i tiedusteli, ehtiikö Himanen hiihtää itse tekemillään laduilla.
– No en, vastasi Himanen.
Sellaista on talkootyö.
Toisaalta se on myös palkitsevaa. Himanen kertoi saavansa hiihtäjiltä myös henkilökohtaista palautetta.
– Se on tosi kiva juttu, hän totesi.
Vesi nousee pian enemmän kuin maa
Turun piispa Eerik Sorolainen totesi eräässä saarnassaan jo 1600-luvulla, että ”rannikkoalueilla tapahtuu kuivumista”.
Nykypäivänä puhutaan rannansiirtymisestä. Tätä mielenkiintoista ilmiötä valotti geologian maisteri, arkeologian tohtorikoulutettava Jussi Kinnunen esitelmässään viime lauantaina Sauvon kotiseutumuseolla. Esitelmä oli osa Sauvon Elopäivät-kokonaisuutta.
– Jääkauden aikana mannerjäätikön keskiosissa Perämeren pohjukassa maankuoreen syntyi arviolta lähes puoli kilometriä syvä kuoppa. Se tapahtui 2-3 kilometriä paksun mannerjäätikön massan vaikutuksesta, Kinnunen kertoi.
– Jäätikön sulaessa pois alkoi maankuoren isostaattinen tasapaino palautua, eli maankuori alkoi nousta maan vaipasta ja syntynyt lommo oieta.
Kyseinen ”lommo” oikeaa tänäkin päivänä, tosin paljon hitaammin kuin jääkauden jälkeisinä alkuaikoina, mutta esimerkiksi Merenkurkussa maa nousee edelleen lähes senttimetrin vuodessa.
Rannansiirtymisen ja maannousun kohdalla katsotaan sekä taaksepäin että tulevaisuuteen.
Nykyisin voidaan varsin luotettavasti kertoa esimerkiksi se, missä osin Sauvoa on ollut vettä ja missä kuivaa maata vaikkapa ajanlaskumme alussa. Tai, että missä Turun rantaviivat sijaitsivat varhaisella keskiajalla.
Tulevaisuutta luodattaessa maankuoren nousu ei suinkaan ole ongelma, vaan pikemminkin vähäinen toivon oljenkorsi.
Saattaa nimittäin käydä niin, että jo kymmenen vuoden kuluessa jäätiköiden sulamisesta johtuva vedenpinnan nousu ylittää maanpinnan nousun.
Eli meret rupeavat valtaamaan alaa maalta. Kenties hyvinkin nopeassa tahdissa.
