Kolumni: Kaiken maailman tuoksut

Yllätyksekseni huomasin helmikuussa, että pelargoni, jonka luulin kuolleen syksyllä, olikin alkanut kasvattaa uusia lehtiä. Kasvin tuttu tuoksu vei minut heti lapsuuteen, pelargonein vallatun lämpimän mökin eteiseen. Hajuaistilla on aina ollut merkittävä rooli osana ihmisen eloonjäämistä, ja aistin ympärille on kehittynyt kokonaisia teollisuudenaloja huonetuoksuista parfyymeihin, kynttilöihin ja eteerisiin öljyihin. Tuoksut vaikuttavat myös kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja mielenalaan.

Tuoksujen välittyminen vaatii kosteutta ja lämpöä, ja koska talvi-ilma on kuivempaa, hajut eivät välity samoin. Pohdin puolison kanssa miltä talvi tuoksuu: kynttilöiltä, kuuselta, saunalta, kanelilta – lumen ja jään tuoksua on vaikea havaita, huomaan ajattelevani tietynlaista puuterista tuoksua mutta myös pistävää kylmyyden kipua nenässä. Kesämuistot ja etelänmatkat ovat taas tulvillaan tuoksumuistoja.

Tuoksujäljet tallentuvat aivojen mantelitumakkeeseen, joka on osa aivojen tunnejärjestelmää. Tästä johtuen tuoksuihin liittyvät muistot ja niiden voimakkuus voivat yllättää tilanteessa. Haistelu on automaatio, ja jättää aivoihin jäljen vaivatta. Myös tuoksujen tilannekohtainen toistuvuus tai erikoisuus luovat kestävämpiä muistoja.

Tervan tuoksu muistuttaa minua Linnanmäen vuoristoradasta, jolla en ole ajanut kymmeneen vuoteen. Tämä myös aiheuttaa minulle viikoittaisen hämmennyksen, jonka kohtaan Jokelan puusiltaa ylittäessä. Tuoksut voivat myös luoda muistisiltoja, jolloin samaan aikaan ilmeneviä tuoksuja voi olla vaikea erottaa toisistaan tai että toinen tuoksu voi automaattisesti muistuttaa toisesta tuoksusta.

Ihminen voi esimerkiksi yhdistää niin vahvasti hevosen ja heinän tuoksun, että on vaikeaa olla ajattelematta toista ilman toista.

Kauhistuin kun kuulin, että koronavirustartunta voi viedä myös hajuaistin, mutta onnekseni kenellekään tuntemalleni ei niin käynyt. Muutkin sairaudet ja ikääntyminen voivat aiheuttaa hajuaistin heikkenemisen, ja harvinaisissa tapauksissa ihminen voi myös syntyä ilman hajuaistia.

Hajuaistin puuttuminen vaikuttaa myös makuaistiin, jolloin ruoka voi maistua miedommalta ja mauttomammalta – kuten käy usein flunssaisena.

Tuoksuilla voi olla myös sosiaalista merkitystä, jos ei huomaa mahdollisesti muille epämiellyttäviä tuoksuja, tai tunnista muiden tuoksuja. Tämän lisäksi tuli, kaasu ja pilalle mennyt ruoka voivat aiheuttaa riskitilanteita jos niiden hajua ei tunnista.

Ateenan arkeologisessa museossa oli uudelleenluotu parfyymi antiikinaikaisesta reseptistä. Siinä oli yhdistetty manteliöljyä ja ruusunnuppuja, jossa öljyn tehtävänä oli sitoa murskatun ruusun tuoksu pitkäksi aikaa iholle. Voin paljastaa, että tuoksu oli hyvin samanlainen kuin monen lapsen leikkihajuvesi, jota saa sadevedestä ja kurtturuusun terälehdistä. Tuoksut ovat historiallisesti koko maailman ja kaikenikäisten ilo.

Charlotta Lahnalahti