Kolumni: Vanhat kasviot

0

”Terve, Sirkka Lautamies, Mä katson sinun kukkia, Kesäkuussa kakskytviis, Niityltä Pyterlahdella, Sä otit kissankelloja”, laulaa J. Karjalainen kappaleessa, jonka sanoitukseen hän sai idean vanhasta kasviosta. Kasvio oli kirpputorilöytö, ja sen kasvit – kissankellot, ketoneilikat, kurjenmiekat – tekivät J. Karjalaiseen vaikutuksen.

Vuonna 1916 koulutoimen ylihallitus määräsi oppikoululaiset keräämään kasveja siten, että viidennellä vuosiluokalla jokaisen oppilaan kasviossa eli herbaariossa oli vähintään 200 kasvilajia. Kasvien kerääminen jatkui sitkeästi vuosikymmenestä toiseen, vaikka aika ajoin sen tarpeellisuus kyseenalaistettiinkin.

Itse aloitin oppikouluni 1960-luvun puolivälissä, ja myös silloin kerättiin kasveja. Toiselle luokalle tullessa kasviossa piti olla 40 lajia ja kolmannen luokan alkaessa yhteensä 80. Noin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Rauman Yhteislyseossa äidilläni oli keruu-urakkana 175 kasvia ja vähintään 50 hyönteistä.

Kun kuivattu kasvi liimattiin paperiarkille, kasvin nimilippuun kirjoitettiin suomenkielisen ja latinankielisen nimen ja heimon lisäksi kasvupaikka sekä milloin kasvi oli kerätty. Siinä missä Sirkka Lautamies oli liikkunut Pyterlahdella, minulla oli kasveja loimaalaisilta pellonpientareilta ja lehtometsän polunvarsilta, mutta mökkimatkojen myötä myös Rauman saaristosta. Ja Rauman tien varressa Eurassa oli kosteikko, jossa kasvoi kurjenmiekkoja.

Muistaakseni 40 kasvin kerääminen kesän aikana ei ollut ylivoimainen tehtävä. Syksyllä kasvio arvosteltiin, ja tentissä kasvinsa piti osata tunnistaa ja kertoa kaikki nimilipun tiedot. Kasvupaikkakysymyksillä kaiketi kontrolloitiin, että kasvio oli itse kerätty.

Kasvit, jotka nuorena oppi, taitaa so. tunnistaa vielä vanhanakin. Tuttujen kasvien näkeminen ilahduttaa, epätyypilliset kasvupaikat herättävät kysymyksiä. Surullista, että niittyjen ja pientareiden kadotessa monet aikaisemmin niin yleiset kasvit ovat käyneet harvinaisiksi tai hävinneet kokonaan.

Elias Lönnrot oli toimelias monella alalla. Kalevalan ja Kantelettaren runojen lisäksi hän kokosi muun muassa Suomalais-Ruotsalaisen Sanakirjan ja mittavan kasvikokoelman. Terve, Elias Lönnrot, Mä katson sinun kukkia, Lehdillä vanhan kasvion.

Lönnrotin 1850- ja 1860-luvuilla kerätystä herbaariosta on säilynyt 751 kasviarkkia, joita voi ihailla Internetissä, kun Turun yliopiston kasvimuseo julkaisi tänä keväänä ne digitoituna. Valitettavasti herbaario on historiallinen siinäkin mielessä, ettei kaikkia sen kasveja enää näe luonnossa.

Outi Kortesuo

Kirjoittaja on Piikkiö-Seuran puheenjohtaja