Pääkirjoitus: Luovutettu Karjala?

0

En kuulu siihen joukkoon, jonka mielestä Venäjän suuntaan on aihetta isotella, koska meillä on jalka Naton oven välissä.

Ei siitä mitään hyötyä ole. Yhtä tyhmää olisi nöyristellä Venäjän edessä.

Vaikea on nähdä kovin suurta viisautta siinäkään, että venäläisten sukulaiskäyntejä Suomeen rajoitetaan. Kun lähisukulaiset asuvat eri maissa, kaukana toisistaan, on se maasta ja kansasta riippumatta pahimmillaan – henkilötasolla – todella kuluttava tilanne.

Jos kansalaisten matkustamista rajoitetaan, ei siinä valtionpäämiehen asema horju millään lailla. Kärsijänä on tavallinen ihminen, jolla ei ole osaa eikä arpaa maailmanpolitiikan kuohuihin ja etupiirijakoihin.

Ostosmatkailu on toinen juttu. Rajoitettakoon se hyökkäyssotaa käyvän maan kohdalla minimiin. Vientitulleja on osattu asettaa aina ja osataan vieläkin, jos vain halutaan.

Venäjän tilanne oli vahvasti esillä Paimion Johannesjuhlien päiväjuhlassa viime lauantaina. Venäjän uusi absurdi ”historiankirjoitus” sai osakseen tarkkanäköistä kritiikkiä. Samoin Venäjän ortodoksikirkko, joka tuntuu patriarkka Kirillin johdolla kadottaneen tyystin kristinuskon perussanoman.

Johannesjuhlien puhujien äänenpainot olivat päättäväisiä, mutta eivät aggressiivisia. Aistittavissa oli haave, että asiat saattavat vielä joskus palautua edes jotakuinkin ennalleen.

Eräs konkreettinen huoli on, että kestääkö vielä montakin vuotta ennen kuin nykyisen rajan takaa evakuoidut karjalaiset ja heidän jälkeläisensä voivat taas matkustaa isiensä maille kauniiseen Karjalaan.

Karu tosiasia lienee, että valtaosalle iäkkäistä siirtokarjalaisista ei enää tarjoudu tilaisuutta matkustaa rajantakaisille kotikonnuille.

Suomen geopoliittinen asema on ja pysyy, joten naapurin kanssa on tultava jatkossakin toimeen. Mitättömiin arvovaltakiistoihin ei kannata ryhtyä.

Kaikenlaisen ”finnlandisierungin” eli suomettumisen aika on kuitenkin lopullisesti ohi. Ehkä sellainen oli joskus välttämätöntä, mutta ei ole enää.

Toisaalta myös ”Karjala takaisin” -ajattelu lienee mennyttä aikaa. Ei ainakaan nykypäivän realismia.

Mutta miksi ihmeessä puhutaan edelleen ”luovutetusta Karjalasta”?

Toisessa maailmansodassa Suomen ja Karjalan puolesta menetti henkensä 96 000 suomalaista.

Ei Karjalaa luovutettu.

Johannesjuhlapäivänä, viime lauantaina löysin siivotessani sattumalta isoisäni Yrjö Iisakin sotamatrikkeli-kortin. Hän oli kk-mieheksi onnekas. Hän palasi kotiin ehjänä, päällisin puolin.

Särkisyrjä, Rytty, Leppäselkä, Tuokslahti, Saavainjoki, Vaskisavotta, Rajajoki.

Kunpa ei koskaan enää niissä merkeissä.