PAIMIO
Pakurlan omenatilalla on sesonki alkamassa. Tällä hetkellä satokauden ensimmäisiä omenoita, joiden lajike on Valkea Kuulas, pakataan laatikoihin neljän työntekijän voimin ja tilan uuden mehupuristamon ensimmäiset mehuerätkin ovat löytäneet tiensä myymälän hyllyille. Tästä päivästä lähtien mehupuristamon reserviä myydään myös tilan ulkopuolelle eli omia omenoita voi viedä puristettavaksi myymälän aukioloaikoina.
Omenainen ja kiireinen syksy on siis alkamassa ja tilallinen Matias Lampinen kertoo, että lisätyöntekijöitä etsitään niin pakkaamoon, mehustustyöhön kuin myymäläänkin. Lampinen arvioi, että töitä riittäisi lähikuukausina enimmillään ehkä noin kymmenelle hengelle.
Omenasato on lupaava, vaikka todennäköisesti puolittuukin viime vuoden ennätyksellisistä luvuista. Karkeasti arvioiden Matias Lampinen odottelee tälle kaudelle omenatarhastaan noin 40 000- 50 000 omenakiloa. Viime vuonna sato oli aivan poikkeuksellinen, jopa 100 000 kiloa, mutta nyt kasvukausi ei ole ollut yhtä suotuisa.
– Kevät oli niin viileä ja pölyttäjiä vähemmän, lämpösuma on ollut viime kesää alempi, eikä tämä viimeinen hellejakso oikeastaan enää ehtinyt omenapuihin vaikuttaa. Kasvukausi on ylipäätään jotain 2,5 viikkoa normaalia jäljessä, hän arvioi, mutta sanoo samantien, että sato on tarhan kokoon nähden kyllä parantunut viime vuosina.
– Hiukan se jännittää, että purkautuuko puiden stressi jotenkin nyt kun ilmat viilenevät.
Satomäärät kasvussa
Vuodesta 2019 päätoimisena omenatarhaajana työskennellyt Lampinen on panostanut vanhan ja perinteikkään omenatarhan hoitoon. Puita, joista osa on reilusti yli satavuotiaita, on hoitoleikattu aiempaa määrätietoisemmin ja satoisuus on tuplaantunut sitä edeltävistä vuosista.
– Noin kolmannes puusta pitäisi leikata pois joka vuosi. Parina viime talvena puita meillä on leikattu joka talvi tuhannen työtunnin edestä, ja se näkyy. Toki uusia puita on kasvamassa ja kun vanhimpia puita poistetaan, jätämme ne hyönteishotelleiksi lahoamaan paikalleen, hän kertoo.
Pakurlassa kasvaa noin kymmenen hehtaarin alalla 5000- 6000 omenapuuta. Tarkkaa määrää ei kukaan ole kerinnyt laskea. Selkeästi suurin osa, arviolta 3000 näistä on Lobo-lajiketta, mutta kaikkiaan eri lajikkeita löytyy kolmisenkymmentä.
– Joitakin voi olla ihan marginaalisesti yksi-kaksi puuta, nimettömiä risteytyksiä Piikkiöstä, mutta sitten vähän merkittävämpiä lajikkeita ovat Sariola, Melba, Antonovka, Kaneli, Jaspi, Pirja ja oma suosikkini Heta.
Keski-ikä tarhan puissa on peräti viitisenkymmentä vuotta ja tarhuri sanoo, että viime kesänä jotkut vanhimmista puista tuottivat parikin sataa kiloa omenoita.
– Nykyisin omenapuulajikkeet jalostetaan niin, että ne ovat kovin hentoja, mutta niiden talvenkestävyys on heikompi. Meillä tosiaan vanhimmat puut ovat todella talvenkestäviä ja tuottoisia. Ne kestävät myös leikkausta paremmin.
Omenanviljelyssä työtä on ihan ympärivuotisesti. Lampinen sanoo, että pääosa sadosta myydään suoraan tilalta ja satoa myydään joulukuulle asti. Sitten tammikuusta maalis-huhtikuulle tehdään puiden hoitoleikkauksia, huhtikuun puolen välin jälkeen alkavat kasvinsuojelu- ja hoitotyöt ja sitten heinäkuun lopulla alkaakin taas sadonkorjuu.
– Pari viikkoa voi siinä vuodenvaihteen tienoilla ehtiä lomailla, mutta ei enempää.
Kakkoslaatu mehuksi
Mehupuristamoinvestointi oli luonteva jatko sille, että omenatarhan tuotanto on kasvanut. Mehu laventaa tuotannon hyödyntämistä, kun ykkösluokan omenat myydään ja kakkosluokasta tehdään mehua, jonka säilyvyyden luvataan olevan lähes vuosi.
Latvialaisvalmisteinen laitteisto on Profruit-merkkinen ja eri työvaiheet ovat yhden henkilön hallittavissa. Toki prosessi nopeutuu kun tekijöitä on useampi, sillä laitteiston päivittäinen puhdistus vie aikaa noin 2,5 tuntia.
– Noin tuhannen kilon omenaerän puristin eilen ja siihen meni kolmisen tuntia, että mehu oli pastöroituna näissä pusseissa, hän esittelee.
Pakurlan puristamolta voivat siis yksityisetkin hankkia omenoilleen mehustuksen. Minimierä on kymmenen kiloa, mutta toki järkevintä on kerätä isompi määrä ja Lampinen suosittelee myös yhdistelemään lajikkeita. Omiin pulloihin tai purkkeihin mehustus ei onnistu, vaan ainoastaan tilan mehupusseihin hygienia- ja säilyvyyssyistä.
– Hinnoittelu menee sen mukaan, paljonko erästä tulee mehupusseja, eli omenoiden kilomäärän sijasta maksetaan mehusta. Ja säilyvyys tosiaan on vähintään 11 kuukautta vaikka huoneenlämmössä, hän muistuttaa.
