Syksyn merkkejä

0

Lämpimistä keleistä huolimatta tekee syksy vääjäämättä tuloaan. Kirjoittajan taloudessa sen selvänä merkkinä on ollut vanhimman lapsen paluu ja keskimmäisen siirtyminen kouluun. Uusiin oppikirjoihin ja niiden tehtäviin tutustuminen innostaa niin lapsia kuin vanhempiakin. Kirjojen päällystys on kuitenkin langennut vaimon osalle, allekirjoittaneen työjälki kun ei palautteen mukaan täytä laatukriteerejä. Ei käy kiistäminen.

Lähestyvään syksyyn liittyvät myös erilaisten harrastusten alkamiset ja jatkumiset. Tämäkin on erityisesti lapsiperheille yhteistä tuuminnan aikaa. Jatketaanko vanhaa, hankkiako uusi rinnalle vai jopa tilalle? Mihin riittää aika ja raha? Miten varmistaa lapsille kehittävää tekemistä harrastusten parissa ja samalla huolehtia, että perhe ehtii viettää aikaa yhdessä ja lapsikin vain olla? Viisautta kaikille kanssapohdiskelijoille!

Täällä maalla ja itsekin maatilan kasvattina myös sadonkorjuun eteneminen on vahva syksyn lähestymisen merkki. Puinnitkin ovat jo alkaneet. Vaikka viljelyn sykli noudattaa tiettyjä pysyviä lainalaisuuksia eivät vuodet ole veljeksiä. Ikimuistoisista ajoista asti ovat viljelijät tarkkailleet huolestuneina aikain merkkejä ja pohtineet mikä tietää sateista, mikä kuivaa aikaa. Toiveetkin vaihtelevat, kun välillä sadepilvien kertyminen taivaalle ihastuttaa, välillä kauhistuttaa. Monista kehitysaskeleista, koneista ja muista avuista huolimatta sadon kohtalo on yhä säiden varassa.

Näistä syistä minua on puhutellut luovutetusta Karjalasta kotoisin olleen Juho Kurjen hengellinen laulu ”Jumala, juhlavaipallas” (Siionin kannel nro 448). Siinä lauletaan kaunein ja samalla osuvin sanoin maanviljelystä ja sen haasteista, kuinka kaikki on lopulta ”suuremmas käres”, kuten Mäkilä lausuu ”Tuntemattomassa sotilaassa”. Laulun 3. säkeistön sanoja tavatessaan voi vakaumuksetonkin lukija pohtia viljelijän haasteita ja ehkä siten suoda hänelle arvostavan ajatuksen sekä ostopäätöksen kaupan hyllyrivejä samotessaan:

”Jää, Isä, kaikki kylvötyö / sun siunaukses varaan. / Voi tuho tulla, hallayö, / ja viedä viljan paraan. / Voi pouta polttaa orahat tai / kasvun kaataa vesi. / On, Herra, pellot viljavat / sun armonantimesi.”

Ossi Tammisto