Escortilla Eskorttia etsimässä – Sauvolaisen Kimmo Seppälän Escort oli jo liiankin spesiaali Mielensäpahoittaja-elokuvaan

0
Ismo Myllylä (vas.), Harri Lehtonen, Jarkko Johansson ja Kimmo Seppälä ovat käyneet yhdessä jo vuosia katsomassa muun muassa MM-ralleja Jyväskylässä. Tällä kertaa yhteinen auto-, ja nimenomaan Ford-harrastus toi miehet katsastamaan uusimman Mielensäpahoittaja-elokuvan Paimioon.

Sauvo-Paimio

Syyskuun alkupuolella ensi-iltaan tullut Mielensäpahoittaja -elokuvasarjan kolmas osa Eskorttia etsimässä on jo parissa viikossa ehtinyt kivuta varsinaiseksi kassamagneetiksi. Elokuva nousi runsaalla 24 000 katsojalla vuoden suosituimmaksi kotimaiseksi ensi-illaksi, ja kahdessa viikossa sen on nähnyt jo liki 80 000 ihmistä eri puolilla maan teatterisaleja.

Nimensä mukaisesti elokuva pyörii vahvasti Mielensäpahoittajan vuosimallin 1972 Ford Escortin ympärillä, jolle päähenkilö tuttu karvahattu päässään etsii kuumeisesti korvaajaa aina Saksasta asti. Harva kuitenkaan tietää, että tuo Escortin korvaaja olisi hyvin voinut olla sauvolaisen Kimmo Seppälän omistama sinivalkoinen Escort vuosimallia 1973.

– Kun tuotantoyhtiö ilmoitti etsivänsä elokuvaan sopivaa Escortia, laitoin sähköpostia ja tarjosin omaani kuvauksiin. Elokuvan tuottaja Markus Selin vastasikin nopeasti ja kiitti tarjouksesta. Heille oli kuitenkin aivan ehdotonta, että myös vanhan Escortin korvaaja olisi kirkkaanpunainen, Seppälä kertaa.

Ei mikään tavallinen Escort



Seppälän neljä vuotta omistama Escort ei toki muutenkaan ole aivan samanlainen ”perusmallin” Escort, jollaisella Mielensäpahoittaja kauppamatkojaan taittaa maaseudun idyllissä. Kyseessä on nimittäin Escort Mexico -erikoismalli, joka on saanut nimensä vuoden 1970 Lontoo-Meksiko-rallin voitosta rallilegenda Hannu Mikkolan ajamana.

Siinä missä Mielensäpahoittaja rullaa elokuvissa 1100-kuutioisella ja runsaat 40 hevosvoimaisella Escortilla, on Seppälän ralliteille suunnitellussa Mexico-erikoismallissa 1601-kuutioinen moottori, 85 hevosvoimaa ja muitakin elementtejä, jotka tekevät siitä nimenomaan aikalaistensa seassa aidon kilpa-auton.

Elokuvassa Mielensäpahoittaja etsii itselleen täydellistä Eskorttia noin viikon, Seppälälle täydellisen Escortin löytäminen vei vuosia.

– Kai siitä enemmän tai vähemmän vuosikymmeniä on haaveillut. Tämä kyseinen yksilö oli tulossa huutokauppaan American Car Show’hun ja olin jo varautunut menemään paikalle huutamaan. Lähempänä paljastui, että auton omistaja oli tullut toisiin ajatuksiin eikä halunnutkaan luopua autosta. Sanotaanko, että sen jälkeen oli aika neuvotteleminen, että sain ostettua auton itselleni, Seppälä hymyilee.

Ford ja rallit ystävien yhdistäjänä



Vaikka Seppälän Escort Mexico ei lopulta päätynytkään valkokankaalle Mielensäpahoittajan unelmien täyttymykseksi, on se sitä omistajalleen. Piinkova Ford- ja rallimies päätti lähteä katsastamaan uuden elokuvan heti, kun se oli Paimion Bio Staraan saatu nähtäväksi. Mukana elokuvaseurana oli – totta kai – pitkäaikaiset ystävät, joiden kanssa Seppälä käy muun muassa vuosittain katsomassa Jyväskylässä MM-ralleja.

– Escort on jollain tavalla yhdistävä tekijä melkein kaikilla meistä. Jännä mennä katsomaan, minkälainen tarina autonhakureissun ympärille elokuvaan on rakennettu, tuumii Fordilla kilpaakin ralliteillä ajanut piikkiöläinen Jarkko Johansson .

Lähes kaksi tuntia kestävän elokuvaillan päätteeksi seurueella onkin hymyt herkässä. Ainoastaan loppukohtaus, jossa juuri Saksasta ostettu Escort lipsahtaa Rostockin satama-altaaseen, saa Ford-miehet mietteliäiksi.

– Hyvä elokuva kyllä, kannatti käydä katsastamassa. Ainoastaan loppu oli turhan surullinen, Seppälä naurahtaa.

Ehkä tällä tiedolla oli ihan hyvä, että Seppälän Escort oli elokuvaan väärän värinen.

Elokuva-arvio:

Painolastina kaksi menestysosaa



Kun elokuviin lähtee sillä oletuksella, että luvassa on lähes kaksi tuntia hersyvää huumoria ja tilannekomiikkaa, kääntyy odotus väkisinkin pieneksi pettymykseksi, jos hymynkare ulottuu lähes korviin asti vain muutaman kerran illan aikana. Toki osansa lievässä pettymyksessä voi olla myös katsojan huono huumorintaju, mutta toisaalta kaksi edellistä Mielensäpahoittaja -elokuvaa ovat toimineet silläkin saralla kuin se kuuluisa junan vessa.

Tavattoman kaunis elokuvahan Mika Kaurismäen ohjaama Mielensäpahoittaja – Eskorttia etsimässä on, siitä ei pääse mihinkään. Maisemat, värit, miljööt ja kuvaus hivelevät silmää heti alusta asti, mutta se olennaisin, eli dialogi jonnekin 1960- ja 1970-luvun välimaastoon pysähtyneen Mielensäpahoittajan ja 2020-luvulla elävän muun maailman välillä on jäänyt aiempiin versioihin verrattuna kovin ohueksi. Samanlaisia aikakausien törmäyskursseja ja niistä seuraavia kommelluksia, joita vielä kahdessa ensimmäisessä osassa tapahtui tämän tästä, jää nyt yhä useammin vain toivomaan.

Ei tuorein Mielensäpahoittaja missään nimessä huono elokuva ole – enemmänkin hyvä. Heikki Kinnunen tekee jälleen loistavan työn yrmeänä Mielensäpahoittajana, ja myös Kari Väänäsen roolisuoritus kauan kadoksissa olleena Tarmo-veljenä on vakuuttava. Siltikin kahden maestron välinen kinastelu ja vanhojen muistelu valkokankaalla meinaa jättää varjoonsa kaiken sen, mistä elokuva- ja kirjasarja on tullut aiemmin tunnetuksi.

Jan Sundman

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments