Minulla on Sauvossa pieni maanrakennus- ja huoltoliike. Teemme töitä Varsinais-Suomen ja Etelä-Suomen alueella. Asiakkainamme on paljon vapaa-ajan asukkaita. Olen huomannut, että nuorempi polvi, ja ehkä myös vanhempi, tulee mökille viettämään vapaa aikaa. He eivät enää tule ”työleirille”. Mökit alkavat olla samaa tasoa tai jopa tasokkaampia kuin vakituiset asumukset.
On ilmalämpöpumppu, maalämpö, aurinkopaneelit, panospuhdistamo ja veden puhdistusjärjestelmiä. Tämä varustetaso edellyttää niin ennakoivaa kuin jatkuvaakin huoltoa. Tämä taas vaatii huoltoliikkeeltä erityisosaamista. Meillä yrittäjillä on haastetta saada myös nuoret innostumaan asennus- ja huoltotöistä.
Nyky-”härpättimiä”, joita tasokkailta vapaa-ajan asunnoilta nykyään löytyy, ei korjata rautalangalla ja linjapihdeillä. Vaikka kyllä niilläkin pitkälle pääsee.
Vanhat mestarit jäävät eläkkeelle ja vievät hiljaisen tiedon mukanaan kiikkustuoliin. Kaipaan kovasti vanhaa mestari-kisälli -asetelmaa. Vaikka ymmärrän ettei se nykyaikana ole helppo toteuttaa.
Yrittäjäaktiivina näitä pohdiskelen joskus. Tiikeri ei pääse juovistaan.
Yhtä kaikki, olen huomannut, että kesäasukkaat haluavat käyttää paikallisia yrittäjiä ja huoltoliikkeitä myös erikoisosaamista vaativissa töissä. Heitä täytyy siis löytyä! Mielestäni tällä hetkellä esimerkiksi Sauvosta löytyy, mutta pysähtyä ei saa.
Otan loppuun yhden kivan esimerkin:
Varttuneempi kesäasukas-pariskunta soitti vähän ennen juhannusta. Putket eivät vedä ja suku on tulossa juhannukseksi kylään.
Meillä yrityksessä oli sesonki päällä eli kalenteri buukattu täyteen. Lahjottuani apupojan mukaan tupla-bonuksella kävimme iltasella korjaamassa vian. Saimme asiakkaalta hymyn ja kiitoksen, ja oli itselläkin hyvä olo vielä pitkään.
Tuli siis sellainen olo, että taidan kuitenkin olla jonkinlainen yrittäjä.
Rainer Tahvanainen
Kirjoittaja on Sauvon vapaa-ajan toimikunnan jäsen ja Sauvon yrittäjien puheenjohtaja
