Musiikin harmoniaa

0

Muutama kuukausi sitten kirjoitin, kuinka mukavaa olisi päästä keikoille kuulemaan elävää musiikkia. On ollut todella piinallista, kun hankitut liput on siirretty vuodella ja taas vuodella eteenpäin. Peruutettujen tapahtumien määrä paisui ja samalla tälle kesälle kerääntyi suuri määrä hankittuja konserttilippuja. Ja vihdoin ”ketsuppipullon korkki” aukesi.

Olen ollut liikkeellä lähes koko kesän. Tottahan toki olen myös liikkunut luonnossa rakkaan lintuharrastukseni parissa. Mutta musiikilliset tapahtumat ovat olleet enemmän pääosassa. Olen vanhemmiten alkanut kuunnella enemmän raskaampaa musiikkia, mutta juhannusviikonlopun Suvi Teräsniska Ämyrin tanssilavalla oli kuitenkin miellyttävä kokemus.

Tästä se lähti. Heinäkuun alkua väritti vuoden kohokohta. Tai ainakin niin luulin. Helsingissä järjestettiin raskaan musiikin tapahtuma, joka kesti kolme päivää. Paljon erinomaisia esiintyjiä. Toki myös sellaista, jota en yleensä kuuntele. Mutta mukana oli oma suosikkini, Eluveitie.

Heinäkuun lopulla pääsin nauttimaan useamman kokeneen yhtyeen konsertista. Muiden juhliessa DBTL:ssä, jamitin itse Deep Purplea Tampereella. Lämppäreinä soittivat muun muassa kokeneet Athrax ja Uriah Heep. Mikä ilta!

Olin koko vuoden katsellut Toton konserttimainoksia. Silti ostopäätös tapahtui sattuman oikusta. Otin vain tapahtuman puheeksi kotona ja yhtäkkiä liput olivatkin jo sähköpostissa. Ostopäätöstä vauhditti se että vaimoni päätti vihdoin lähteä mukaan. Ja lopulta koitti se elokuun sunnuntai-ilta, että lähdimme yhdessä Logomoon kuuntelemaan viiden eri esiintyjän iltaa.

Suomalaiset ja yksi ruotsalainen yhtye vetivät hienosti lämppärin pestinsä. Ja ilta yhdeksältä aloitti Toto. Olin asiasta puhuessa saanut kuulla monia mielipiteitä yhtyeen lähes ylimaallisesta täydellisyydestä ja kliinisyydestä. Nyt pääsisin itse tekemään omat johtopäätökseni. Tunsin muutamia kappaleita vanhastaan, mutta kun soitto alkoi, heitin kaikki muistot romukoppaan. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Jokainen soittaja, soitin ja riffi sopivat yhteen. Usein studiomuusikot soittavat studioissa täydellisiä kappaleita ja niitä vielä fiksataan paremmiksi. Tämän konsertin olisi voinut tallentaa suoraan levylle ja se olisi kuulostanut silti täydelliseltä. Ryhmän vetäjä ja soolokitaristi, Steve Lukather, kertoi välispiikeissään niin omasta kuin ryhmän urasta. Ja kuten kaikissa loistavissa yhtyeissä, myös Totossa jokainen soittaja sai oman vuoronsa näyttää taitonsa yleisölle.

Lopulta oli mennyt kaksi tuntia ja huolimatta seuraavan aamun työvuorosta, toivoin, ettei konsertti loppuisi. Niin hyvältä sai musiikki oloni tuntumaan. Soittajien yhteinen harmonia ja nautinto jammailusta välittyi katsomoon lisäten hyvää fiilistä.

Nyt kun yli kuukausi on kulunut ja olen pystynyt käsittelemään kokemaani, voin vain todeta, että Toton Logomon konsertti oli elämäni kolmen parhaan tapahtuman joukossa. Musiikin voima on uskomaton.

Petri Laine